Mikään päivämäärä ei sano adventistille "syntymäpäivää" paremmin kuin 22. lokakuuta 1844. Se päivä kuitenkin päättyi kauheaan pettymykseen, ei iloon. Mutta oli lohtua, kun taivaat avautuivat Hiram Edsonin visioon hänen kävellessä maissipellon läpi seuraavana aamuna. Pian he ymmärsivät, että suuri antityypillinen sovituspäivä, joka tunnetaan myös tutkivana tuomiona, oli alkanut. Toimiessaan ylimmäisenä pappina taivaassa Jeesus puhdistaisi taivaallisen pyhäkön synnistä. Epäsuorasti hän puhdistaisi myös miesten ja naisten sydämet, jotteivät heidän syntinsä – rukouksen kautta taivaaseen tulviva – jatkuvasti likaisi taivaallista temppeliä ja tekisi Hänen mahdottomaksi puhdistaa sitä loppuun.
Suurin osa adventisteista ei ollut sapatinpitäjiä tuolloin, mutta sapatinpitoliike oli alkamassa:
Kun jäljitämme tarinaa sapatinpyhien alkamisesta varhaisten adventistien keskuudessa, menemme pieneen kirkkoon Washingtonin kylässä New Hampshiren sydämessä, osavaltiossa, joka rajoittuu Maineen idässä ja jonka länsiraja on 1843 mailin sisällä New Yorkin osavaltion linjasta. Täällä itsenäisen kristillisen kirkon jäsenet vuonna XNUMX kuulivat ja ottivat vastaan adventtisanoman saarnaamisen. Se oli vilpitön ryhmä. Heidän joukossaan tuli seitsemännen päivän baptisti Rachel Oakes, joka jakoi traktaatteja, joissa esitettiin neljännen käskyn sitovia vaatimuksia. Jotkut sisään 1844 näki ja hyväksyi tämän Raamatun totuuden. Yksi heistä, William Farnsworth, nousi sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa jaloilleen ja ilmoitti aikovansa pitää Jumalan neljännen käskyn mukaista sapattia. Tusina toiset liittyivät häneen ja ottivat lujasti kantansa kaikkiin Jumalan käskyihin. He olivat ensimmäiset seitsemännen päivän adventistit. {EW xx.2}
Huolimatta siitä, että vuonna 1844 oli joitakin sapattia pitäviä adventisteja, siellä oli ongelma. Profetian henki oli annettu Ellen Harmonille riippumatta niistä, jotka pitivät sapattia. Näin ollen kaksi liikettä oli käynnissä suuren pettymyksen jälkeen: ne, jotka olivat löytäneet valon sapattina raamatuntutkistelun kautta, ja ne, jotka olivat ottaneet vastaan Profetian Hengen sellaisena kuin se ilmeni Ellen Harmonissa (pian Ellen G. White). Näiden kahden liikkeen täytyi yhdistää yhtenäinen kolmen enkelin sanoma Ilmestyskirja 14:6-11 maailmalle.
Kellosykli alkaa

"Valkoisen hevosen" tähti Saiph, joka merkitsee Orionin täydellisen kellosyklin alkua ja loppua, symboloi puhdasta evankeliumia, joka lähtee valloittamaan. Vuonna Orionin esittely, sen tulkitaan viittaavan vuoteen 1846 – eikä vuoteen 1844. Tämä johtuu siitä, että liikkeen johto ei ollut omaksunut sapatin totuuden ennen vuotta 1846, ja näin ollen evankeliumia ei ollut täysin palautettu puhtaaksi siihen mennessä. Valkoinen hevonen alkoi ratsastaa, kun James ja Ellen G. White hyväksyivät sapatin totuuden ja alkoivat opettaa sitä:
Tästä seurakuntaryhmästä huolehtiva ministeri Frederick Wheeler hyväksyi pian seitsemännen päivän sapatin ja oli ensimmäinen adventistipalvelija, joka teki niin. Toinen adventtisaarnaajista, TM Preble, joka asui samassa valtiossa, hyväksyi sapatin totuuden ja julkaisi helmikuussa 1845 artikkelin Hope of Israel -lehdessä, yhdessä adventistilehdistä, jossa esitettiin neljännen käskyn sitovat vaatimukset. Joseph Bates, Fairhavenissa, Massachusettsissa asuva merkittävä adventistipalvelija, luki Preblen artikkelin ja hyväksyi seitsemännen päivän sapatin. Pian sen jälkeen vanhin Bates matkusti Washingtoniin New Hampshiren osavaltioon tutkiakseen tätä uutta totuutta siellä asuvien sapattiadventistien kanssa. Kun hän palasi kotiinsa, hän oli täysin vakuuttunut sapatin totuudesta. Bates in time päätti julkaista traktaatin, jossa esitetään neljännen käskyn sitovat vaatimukset. Hänen 48-sivuinen sapattilehtensä julkaistiin vuonna Elokuu, 1846. Kopio siitä tuli James ja Ellen G. Whiten käsiin suunnilleen heidän tekemisaikanaan avioliitto elokuun lopulla. He hyväksyivät siinä esitetyn raamatullisen todisteen ja alkoivat viettää seitsemännen päivän sapattia. Tästä Ellen G. White kirjoitti myöhemmin: "Syksyllä 1846 aloimme viettää Raamatun sapattia ja opettaa ja puolustaa sitä."– Todistuksia kirkolle 1:75. {EW xx.3}
"Uskon totuuteen lepopäiväkysymyksessä ennen kuin olin nähnyt mitään näyssä viitaten sapattiin. Meni kuukausia sen jälkeen, kun olin alkanut pitää sapattia, ennen kuin minulle näytettiin sen tärkeys ja paikka kolmannen enkelin sanomassa.” – EG White Letter 2, 1874. {EW xxii.1}
Valkoiset hyväksyivät helposti sapatin totuuden – kolmannen enkelin sanoman pylvään – raamatullisten todisteiden perusteella. Tarinassa on kuitenkin paljon muutakin, jolla on suuri merkitys Orionin kellosyklin alkaessa vuonna 1846. Tarvittiin jotain muuta, jotta kolmannen enkelin viesti yhtyisi kahden ensimmäisen enkelin sanomaan. Ne, joilla oli profetian henki, hyväksyivät sapatin, mutta sapatinpitoliike ei ollut vielä hyväksynyt profetian henkeä.
Sapatinpitäjien (jota edusti Bates) piti myös luottaa profetian lahjaan voidakseen edetä yhdessä, aivan kuten avioliitto tarvitsee molempien osapuolten keskinäisen luottamuksen. Jälleen Joseph Batesin (edustaa lepopäiväliikettä) täytyi hyväksyä Ellen G. Whiten (edustaen kahden ensimmäisen enkelin liikettä) ilmaistun Profetian Hengen pätevyys, aivan kuten hän ja James White olivat hyväksyneet Batesin heille tuoman sapatin totuuden.
Joseph Bates oli tullut konferenssiin Topshamissa, Mainessa. Se tapahtui marraskuussa 1846, yli kaksi vuotta pettymyksen jälkeen. Jotkut muut läsnäolijat olivat James White, JN Andrews, HS Gurney (jonka kanssa Bates oli työskennellyt etelässä) ja Ellen Harmon. Kolme kuukautta aiemmin hän ja James White olivat olleet naimisissa. Siten Herra antoi hänelle vahvan suojelijan, johon hän sai heikkoudessaan nojata, mutta jolle hän myös oli suurin vahvuus. Tiedät siitä, mitä olen sinulle kertonut, kuinka vahva, peloton ja omistautunut James White oli ollut, ja tiedät kuinka uskollinen neiti Harmon oli ollut Jumalan hänelle antamassa työssä. Mutta ehkä te ette tiedä, kuten he eivät silloin voineet tietää, kuinka suurta ja mahtavaa oli työ, joka heidän tulisi suorittaa tulevina vuosina. Tästä lähtien tunnemme Ellen Harmonin rouva Ellen G. Whitena.
Tähän aikaan rouva White ei nähnyt seitsemännen päivän sapatin pitämisen tärkeyttä, jota Joseph Bates kehotti, ja Joseph Bates ei ollut varma, että rouva Whiten näyt olivat Herralta, vaikka hän oli varma, että hän oli hyvä ja uskollinen kristitty, joka uskoi, mitä hän kertoi. Ja tänne Herra toi heidät molemmat ja kaikki veljet heidän kanssaan uskomaan totuuden, joka kummallakin oli.
{Pioneeritarinoita toisen adventin sanomasta, luku XVII "Avautuvat taivaat ja muuttumaton laki".}
Jumalallinen tähtitiede
Kuinka Herra sai heidät uskomaan toistensa totuuteen? Seuraava selostus on peräisin kirjasta Vision nainen, s. 34:
Jotkut lujat sielut, joista tuli myöhemmin kirkon pilareita, epäröivät hyväksyä Ellen Harmonin näkyjä. Eräs näistä oli Joseph Bates.
Joseph Bates oli ollut ahkera työntekijä adventtiherätyksen aikana 1840-1844. Merikapteeniksi ryhtynyt ministeri sijoitti omaisuutensa ja voimansa Kristuksen pian tulemisen julistamiseen. Kun Ellen ja hänen sisarensa olivat New Bedfordissa Massachusettsissa, he tutustuivat häneen ja hänen perheeseensä. Hän tietysti sai tietää Ellenille annetuista näyistä, ja tämä vaivasi häntä. Hän kirjoitti kokemuksestaan kaksi vuotta myöhemmin:
Vaikka en nähnyt heissä mitään, mikä olisi sotinut Sanaa vastaan, tunsin kuitenkin oloni huolestuneeksi ja yritin äärimmäisen enkä pitkään aikaan halunnut uskoa, että se oli mitään muuta kuin mitä hänen ruumiinsa pitkittynyt heikentynyt tila oli tuottanut.
Sen vuoksi etsin tilaisuuksia muiden läsnäollessa, kun hänen mielensä vaikutti vapautuneelta jännityksestä (tapaamisen ulkopuolella), kyseenalaistaa ja ristikysyntää häntä ja hänen mukanaan olevia ystäviään, erityisesti hänen vanhempaa sisartaan [Sarah], päästäkseen, jos mahdollista, totuuteen (Ellen G. Whiten elämäpiirrokset, 97, 98).
Bates oli vaivannut vakavia epäilyksiä näkyjen suhteen, mutta Todisteet Topshamissa, Mainessa, Eli Curtisin kodissa marraskuussa 1846, olivat sellaisia, että hän hyväksyi ne koko sydämestään siitä lähtien. Bates kertoi tarinan ystävälleen JN Loughboroughille, joka tallensi sen kirjaansa The Great Second Advent Movement.
Kirja kertoo edelleen itse tarinan, konkreettisesta näyttö jonka hän koki Topshamissa, Mainen osavaltiossa marraskuussa 1846. Puran tarinan sinulle myöhemmin selittääkseni sen merkityksen täyden syvyyden, mutta luetaanpa ensin koko kertomus:
Rouva White alkoi näyssä puhua tähdistä ja antoi hehkuvan kuvauksen ruusunpunaisista vyöistä, jotka hän näki jonkin planeetan pinnalla, ja lisäsi: "Näen neljä kuuta."
"Voi", sanoi vanhin Bates, "hän katselee Jupiteria!"
Sitten hän teki liikkeitä ikään kuin matkustaessaan avaruuden halki, hän alkoi kuvata hihnoja ja sormuksia niiden alati vaihtelevassa kauneudessa ja sanoi: "Näen seitsemän kuuta."
Vanhin Bates huudahti: "Hän kuvaa Saturnusta."
Seuraavaksi hän sanoi: "Näen kuusi kuuta" ja heti alkoi kuvaus Uranuksesta sen kuuden kuun kanssa; sitten ihana kuvaus "avaavat taivaat" loistollaan, kutsuen sitä avaukseksi valaistuneelle alueelle. Vanhin Bates sanoi, että hänen kuvauksensa ylitti kaikki selostukset avautuvista taivaista, joita hän oli koskaan lukenut keneltäkään kirjailijalta.
Hänen puhuessaan ja yhä näyssä hän nousi jaloilleen ja huudahti: "Oi, kuinka toivoisin, että lordi John Rosse olisi täällä tänä iltana!" Vanhin White tiedusteli: "Kuka on lordi John Rosse?"
"Voi", sanoi vanhin Bates, "hän on suuri englantilainen tähtitieteilijä. Toivon, että hän olisi täällä kuulemassa tuon naisen puhuvan tähtitieteestä ja kuulleensa kuvauksen "avautuvista taivaista". Se on edellä mitään, mitä olen koskaan lukenut aiheesta.” – GSAM, s. 258. {1BIO 113.3–114.1}
On ymmärrettävä, että suuria teleskooppeja oli tuolloin vähän, ja niillä ei ollut kykyä ottaa ja toistaa valokuvia kuten nykyään. Valokuvaus itsessään ei ollut vielä tarpeeksi kehittynyt. Tähtitieteilijät katsoivat kaukoputken läpi ja kuvailivat sitten näkemäänsä sanoin tai piirsivät paperille. Näin he kertoivat taivaan ihmeellisestä kunnioituksesta.
Olen itse leikkinyt takapihan kaukoputkella, ja voin todistaa sen kunnioituksen omin silmin katsoessani taivaankappaleiden kulkevan taivaalla. Yksi ensimmäisistä kokemuksistani kaukoputkellani oli osoittaa sen kirkkaaseen tähteen, jonka olin arvannut olevan Jupiteri, ja nähdä sen "ruusupunaiset vyöt". Kun silmäni tottuivat uuteen kokemukseen, olin yllättynyt ja iloinen nähdessäni sen lähellä olevat pienet kuut, joista jokainen oli vain pieni valopiste.
On erittäin vaikeaa odottaa kärsivällisesti, kun joku muu katsoo okulaarin läpi ja kuvailee mitä katsoo! Se saa ihmisen yhtä innokkaaksi kuin pieni lapsi näkemään sen! Ei ole ihme, että Joseph Bates nousi seisomaan ja huudahti Lordi John Rosse (omistaja maailman suurin teleskooppi), ikään kuin hän olisi halunnut nähdä itse, mitä Ellen G. White näki!
Ne teistä, joilla on perustiedot aurinkokunnastamme, ovat ehkä jo havainneet, että Ellen G. White ei nähnyt planeettoja kiertävän todellista kuuta, jonka Bates tunnisti hänen kuvauksistaan. Itse asiassa tämä on osoittautunut loukkauskohdaksi Ellen G. Whiten profeetallisen lahjan arvostelijoiden kannalta. Asian harmonisointi ei kuitenkaan ole vaikeaa ja perustelut voit lukea itse kirjan luvusta 7 Ellen G. White ja hänen kriitikot, saatavilla verkossa.
Tapa, jolla tutkijat luokittelevat planeetat, kuut ja muut kiertävät taivaankappaleet, ei ole läheskään yksiselitteinen asia, ja termien numerot ja määritelmät ovat muuttuneet monta kertaa vuosien varrella. Minun näkökulmastani Ellen G. Whiten näkemien kuiiden lukumäärät ovat edelleen intuitiivisesti päteviä tänäkin päivänä, jos vain laskee ruumiit, jotka näyttävät todella kuiilta. Mutta tärkeä huomio on se, että Jumala antoi näyn Ellen G. Whitelle tunnustetulla tarkoituksella voittaa Batesin luottamus lahjaan, jonka Hän oli antanut hänelle. Hän ei antanut visiota voittaakseen nykypäivän tähtitieteilijöiden luottamuksen, koska he ovat löytäneet lukemattomia muita planeettoja kiertäviä kappaleita. Se oli Batesille vuonna 1846 ja - kuten tulemme näkemään yhä enemmän - meille vuonna 2014.
Orion-kellon allekirjoitus
Visio ja sen ympärillä olevat olosuhteet vahvistavat Orion-kellon ensimmäisen tähden vuoden 1846 alkamisajankohdan oikeellisuuden. Ellen G. Whiten antamien planeettojen kvalitatiivisten kuvausten lisäksi hänen näkemiensä kuuiden määrä antoi kvantitatiivisen sormenjäljen tuolloin tunnetusta aurinkokunnasta. Batesille, joka ymmärsi, että tämä suhteellisen kouluttamaton nuori nainen ei voinut keksiä tätä tietoa, se oli jumalallinen vahvistus hänen hengellisestä lahjastaan.
Olemme harmonisoineet lukemattomia lainauksia Ellen G. Whiten kirjoituksista tutkiessamme Orionin sanomaa. Nämä ovat hänen "laadullisia kuvauksiaan", jotka olemme tulkinneet viittaamaan viestiimme, kuten Bates tulkitsi hänen kuvauksensa planeetoiksi, jotka hän oli niin tuttu. Tässä tähtitiedossa Jumala lisää Orion-kellon "määrällisen kuvauksen" antamalla numerot, jotka muodostavat sen "sormenjäljen".
Näissä annetut kuut ovat: 4, 7 ja 6.
Tunnistamme välittömästi luvun 7 erityiseksi numeroksi, joka edustaa täydellisyyttä tai täydellisyyttä (kuten Kristuksessa), joten laitetaan se sivuun ja katsotaan kahta muuta numeroa: 4 ja 6. Jos lisäämme 4 ja 6, niin saamme 10, mikä viittaa Jumalan täydelliseen rakkauden lakiin (kuten kymmenen käskyä). Vaihtoehtoisesti voimme kertoa luvut 4 ja 6 saadaksemme 24, mikä tuo mieleen Ilmestyskirjan 24 ja 4 valtaistuimen ympärillä olevat 5 vanhinta.
Nämä Ilmestyskirjan luvut sisältävät Jumalan kellon rakennussuunnitelman. Oletko alkanut nähdä Orion-viestin sormenjäljen numeroissa? Sisällyttämällä numeron 7 koko yhtälöön, saamme:
7 × (4 × 6) = 7 × 24 = 168
Hyvä lukija, ymmärrätkö tämän merkityksen?
Näön vaikutuksena oli poistaa Batesin mielessä kaikki epäilykset siitä, että Ellen G. Whiten näyt olivat jumalallista alkuperää, ja vahvistaa, että Jumala oli todellakin antanut hänelle profetian lahjan. Sama visio vahvistaa nyt Orionin sanomaa meille tänään korjaamalla minkä tahansa profeetallisen ajanjakson kaksi olennaista elementtiä: aloituskohta ja kesto. Itse visio ja sen olosuhteet marraskuussa 1846 antavat meille Orionin kellosyklin alkamisajankohdan, kun taas kuuiden lukumäärä koodaa syklin kokonaiskestoa 168 vuotta.
Lisäksi jumalallisessa suunnitelmassa oli, että ihmiset olivat löytäneet oikean määrän kuita juuri ajoissa tätä tarkoitusta varten. Itse asiassa Ellen G. Whiten matka maasta taivaaseen planeettojen kuun täytteisten kiertoratojen yli on itsessään symboli kolmen enkelin viestien 168 vuoden ajalta. Kuinka sopivasti Orioniin matkalla olevia kuita käytetään edustamaan matkoja Ajan Alus kun se vierii taivasta kohti kuunpyörillään.
Täällä matkan viimeisellä osuudella meidän pitäisi vakavasti harkita, mitä muuta voimme oppia heidän kokemuksistaan vuonna 1846 kellosyklin alussa. Historia toistaa nyt syklin lopussa! Se, mitä silloin tapahtui, on tiivistetty kronologian marraskuun 1846 merkinnässä Ellen G. White Encyclopedia seuraavasti:
Marraskuu 1846 – Muodostava konferenssi Joseph Batesin kanssa Topshamissa, Mainessa. Ellenin visio "avautuvista taivaista" sai Batesin vakuuttuneeksi siitä, että hänen visionsa olivat enemmän kuin ihmisperäisiä. Tästä lähtien Bates and the Whites alkoi yhteisiä töitä. Katso Sapatarian raamatunkonferenssit.
Näin ollen sama visio oli käännekohta, jonka jälkeen Joseph Bates ja valkoiset työskentelivät yhdessä yhtenäistä työtä. Kolmannen enkelin viesti oli yhdistynyt ensimmäisen ja toisen enkelin sanomiin. Se oli yhdistymisen julistuksen alku kolmen enkelin viestiä.
Oi lukija, onko Jumalan ääni puhunut sinulle avautuvien taivaiden kautta? Aiotko yhdistää työsi kanssamme julistaaksesi sitä, mitä meidän pitäisi pian kutsua "Neljän enkelin viesteiksi"?
Avoin ovi, jota kukaan ei voi sulkea

On tärkeää ymmärtää, mitä termi "avaavat taivaat" tarkoitti Ellen G. Whiten päivinä. Hän matkusti näyssä tuohon erityiseen paikkaan, joka oli erityinen tunnettu esine tähtitaivaalla. Kuvaava nimi "avaavat taivaat" on sittemmin väistynyt yleisemmälle nimelleen: Orionin sumu.
Bates oli merikapteeni, mutta hänen kiinnostuksensa tähtitiedettä kohtaan ylitti selvästi merenkulun välttämättömyyden. Hän tiesi erittäin hyvin, minne Ellen G. White oli matkustanut näyssä. Itse asiassa Bates oli kirjoittanut aiheesta esseen otsikolla Avautuvat taivaat joka esitettiin saman vuoden keväällä 1846. Siinä hän selittää, mitä termi merkitsi hänelle, tähtitieteilijöille ja raamatunkirjoittajille. Hän lainaa englantilaisen tähtitieteilijän Hugginsin kuvausta Orion-sumusta seuraavasti:
Huggens, sen ensimmäinen löytäjä, antaa siitä seuraavan kuvauksen: "Astronomit sijoittavat kolme tähteä lähellä toisiaan Orionin miekkaan; ja kun katselin keskimmäistä kaukoputkella, vuonna 1656, sen tilalle ilmestyi kaksitoista muuta tähteä; näiden kolmen joukossa, jotka melkein koskettavat toisiaan, ja lisäksi neljä muuta näytti välkkyvän kuten kautta a pilvi, niin että avaruus heidän ympärillään näytti paljon kirkkaammalta kuin muu taivas, joka kauniin sään vuoksi näytti kokonaan mustalta. kuten kautta a verhon avaaminen, jonka kautta oli vapaa näkymä toiselle alueelle, joka oli enemmän valistunut. Olen usein havainnut saman ulkonäön samassa paikassa ilman muutoksia; niin, että on todennäköistä, että tämä ihme, mikä se sitten onkaan, on ollut siellä kaikista ajoista lähtien; mutta en ole koskaan huomannut mitään vastaavaa muiden kiinteiden tähtien joukossa."
Muutama seikka Batesin julkaisusta ovat huomionarvoisia tämän artikkelin kannalta:
- Orionin sumu on vuosisatojen ajan tunnustettu "aukkoksi" tai "avoimeksi tilaksi". Nykyaikainen tiede vahvistaa edelleen tämän kuvauksen olevan totta.
- Taivas ja Eedenin puutarha yhdistetään Raamatussa monta kertaa taivaan avautumiseen.
- Raamattu osoittaa, että Jeesus (ja siten pyhä kaupunki ja Eedenin puutarha) palaa Orionin sumusta.
Näetkö uskon kautta taivaalliseen pyhäkköön? Alatko nähdä Jumalan kirkkautta pilvessä, kuten Mooses näki? Onko verho (tai verho) vedetty sivuun nähdäksesi "valaistuneemmalle" alueelle?
Voi ystävä! Jännittääkö sydäntäsi tietää, että Jeesus Kristus – Pyhän Hengen kautta – ohjaa laumaansa kohti taivaallisen kaupungin helmiportteja tänään!?
Joseph Bates oli kirjoittanut avautuvista taivaista ennen kuin hän vakuuttui Ellen G. Whiten profeetallisesta lahjasta – ennen kuin hän sai tähtitieteellisen näkemyksensä ja ennen kuin "avoin avaruus Orionissa" tuli suosituksi adventistien keskuudessa paikana, jossa taivas on. Hänen näkemyksensä oli vahvistus sille, mitä Bates oli jo löytänyt raamatuntutkistelun kautta. Hänen näkemyksensä tekee saman asian tänään vahvistaakseen John Scotramin tutkimuksen Jumalan kello Orionissa!
Anna valosi loistaa
Ellen G. White ei itse julkaissut tätä näkyä. Sen tarkoitus oli ilmeisesti täyttynyt voittamalla Joseph Bates, eikä sille ollut enää tarvetta hänen aikanaan. Tämä herättää kysymyksen: kuinka visio tuli meille?
JN Loughborough kirjoitti Seitsemännen päivän adventistien nousu ja edistyminen ja julkaisi sen vuonna 1892. Hänen kirjansa sisälsi ensimmäisen julkaistun selostuksen Ellen G. Whiten tähtitieteellisestä visiosta. Se oli vielä vuoden 1888 fiaskon jälkeen, kun Loughboroughin kaltaiset "vanhat ajastajat" epäilemättä ymmärsivät olevansa liian vanhoja elääkseen toisen erämaan läpi vaeltaen nähdäkseen toisen adventin ennen kuolemaansa. Mahdollisuus matkustaa Orioniin oli menetetty, ja sen vuoksi visio tarvittiin tallentaa tulevalle sukupolvelle.
We ovat se tuleva sukupolvi, jolle tämä näky tallennettiin! Jatkaen yllä olevaa lainausta kohteesta Vision nainen, luemme:
Ellen G. White kertoi tästä kokemuksesta, joka tapahtui Eli Curtisin kodissa:
Näistä poistuttuani kerroin näkemäni. Vanhin Bates kysyi sitten, olinko opiskellut tähtitiedettä. Kerroin hänelle, etten muista koskaan tutkineeni tähtitiedettä [kirja].
Hän sanoi: "Tämä on Herralta." En koskaan nähnyt häntä sellaisena vapaa ja onnellinen ennen. Hänen kasvot loistivat jossa taivaan valo, ja hän kehotti kirkko voimalla.James Whiten ja Ellen G. Whiten elämäpiirroksia (1880) {LS80 238.1}
Eikö tämä yksi lyhyt kertomus puhu paljon? Kyse on siitä, kun Jumala puhui ajan ja "kasvomme alkoivat loistaa ja loistaa Jumalan kirkkaudesta!" Kyse on sapatin julistamisesta täydellisemmin! Kyse on 144,000 XNUMX:n "onnellisesta, pyhästä tilasta", joka on sinetöity ja täydellisesti yhdistynyt!
Yksi asia, jonka opimme Ellen G. Whiten visiosta, on se, että jos haluamme etsiä sanaa "Orion" hänen kirjoituksistaan (tai Raamatusta), meidän tulee käyttää hänen käyttämänsä nimistöä – "avaavat taivaat". Seuraavat lainaukset puhuvat asiasta:
Enkelit eivät olleet koskaan aikaisemmin kuunnelleet sellaista rukousta, jonka Kristus esitti kasteessa, ja he halusivat välittää sanomaa Isältä Pojalleen. Mutta ei! suoraan Isältä antaa kirkkautensa valon. Taivaat avautuivat, ja kirkkauden säteet lepäsivät Jumalan Pojan päällä ja ottivat kyyhkysen muodon, ulkonäöltään kuin kiillotettua kultaa. Kyyhkynen muoto oli vertauskuva Kristuksen sävyisyydestä ja lempeydestä. Kun ihmiset seisoivat ihmeissään lumoissa, heidän katseensa kiinnittyivät Kristukseen, taivaista kuuluivat nämä sanat: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Vahvistussanat siitä, että Kristus on Jumalan Poika, annettiin herättämään uskoa niille, jotka ovat nähneet tapahtuman, ja tukea Jumalan Poikaa hänen vaivalloisessa työssään. Huolimatta siitä, että Jumalan Poika oli pukeutunut ihmisyyteen, Jehova kuitenkin vakuuttaa hänelle omalla äänellään hänen poikuudestaan Iankaikkiseen. Tässä Pojalleen ilmestymisessä Jumala hyväksyy ihmisyyden sellaisena kuin se on korotettu hänen rakkaan Poikansa erinomaisuuden kautta. {RH 21. tammikuuta 1873 par. 5}
Oletko koskaan miettinyt, miksi Jeesus piti kastaa, vaikka Hänellä ei ollut syntejä pestäviksi? Johannes Kastaja ihmetteli samaa, ja Jeesus selitti, että oli välttämätöntä ”täyttää kaikki vanhurskaus”. Toisin sanoen Hänet kastettiin, jotta hän voisi olla täydellinen esimerkki muille. Jeesuksen kokemus on esimerkki erityisesti niille 144,000 XNUMX:lle, koska he tekisivät samanlaista työtä. Pidä tämä mielessä, kun tutkimme toista lainausta avautuvista taivaista:
Johanneksen lapsuus, nuoruus ja miehyys, joka tuli Elian hengessä ja voimassa tekemään erityistä työtä valmistaakseen tietä maailman Lunastajalle [ennakolta 144,000 XNUMX], oli lujuutta ja moraalista voimaa leimannut. Saatana ei voinut saada häntä pois nuhteettomuudestaan. Kun tämän profeetan ääni kuului erämaassa: "Valmistakaa Herralle tie, tehkää hänen polkunsa suoriksi." Saatana pelkäsi valtakuntansa puolesta. Hän tunsi äänen kuuluneen trumpetin sävyin [trumpettikello] erämaassa sai hallinnassaan olevat syntiset vapisemaan. Hän näki, että hänen valtansa moniin oli murtunut. Synnin syntisyys paljastui sillä tavalla, että ihmiset huolestuivat, ja jotkut katuessaan syntejään löysivät Jumalan suosion ja saivat moraalisen voiman vastustaa hänen kiusauksiaan.
Hän oli maassa silloin, kun Kristus esitti itsensä Johannekselle kastettavaksi. Hän kuuli majesteettinen ääni kaikuva taivaan läpi ja kaikuvat läpi maan ukkonen [Seitsemän ukkonen ja ajan alus]. Hän näki salamoiden välähtävän pilvettömästä taivaasta ja kuuli pelottavat sanat Jehovalta: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt." Hän näki Isän kirkkauden kirkkauden varjoonsa Jeesuksen muotoa, osoittaen näin erehtymättömällä varmuudella Yhtä tuossa joukossa, jonka hän tunnusti Pojakseen. Tähän kastekohtaukseen liittyvät olosuhteet olivat herättäneet kaikkein voimakkainta vihaa Saatanan rinnassa. Hän tiesi silloin varmasti, että ellei hän voi voittaa Kristusta, tästä eteenpäin hänen valtaansa rajoitetaan. Hän ymmärsi, että viestintä Jumalan valtaistuimelta merkitsi sitä, että taivas oli suoremmin ihmisten ulottuvilla.
Saatana oli johdattanut ihmisen syntiin, ja hän oli toivonut, että Jumalan syntiä kohtaan tuntema kauhistus erottaisi hänet ikuisesti ihmisestä ja katkaisisi yhdistävän yhteyden taivaan ja maan välillä. Mutta taivaan avaaminen Jumalan äänen yhteydessä Hänen Poikansa puhuminen oli kuin kuolemankello Saatanalle. Hän pelkäsi, että Jumala oli nyt yhdistämässä ihmiset täydellisemmin itselleen ja anna hänelle teho voittamaan laitteensa. {RH 3. maaliskuuta 1874 par. 19–21}
Elämme aikaa, jolloin tästä esimerkistä tulee todellisuutta 144,000 1844:lle, ja taas näemme tekstissä ilmauksia, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Ellen G. Whiten näyissä 1847 ja 144,000, joissa hän kuuli "päivän ja tunnin". Jeesuksen kasteen piti olla esimerkki, ja niin se on! Nyt on ne XNUMX XNUMX, joiden tulikaste herättää Saatanaa kohtaan voimakkaimman vihan.
Voimia oikeudenkäyntiin
Heti seuraava kohtaus molemmissa näyissä on kauheaa vaivaa ja vainoa, aivan kuten seuraava kohtaus Jeesuksen kokemuksessa oli nälkää ja kiusauksia erämaassa. Rakkaani, voimme jo nähdä vaivan ja vainon joka horisontissa. Tämä näytettiin myös Ellen G. Whitelle samassa tähtitiedossa marraskuuta 1846. Huomaa, mitä on tallennettu Ellen G. White: Osa 1 – Varhaiset vuodet: 1827-1862P. 115:
Mutta enemmän kuin muut planeetat näytettiin Ellen G. Whitelle näyssä Topshamissa. Tästä hän kirjoitti:
Minulle näytettiin se olisin kovasti ahdistunut, ja että meillä olisi uskomme koettelemus kun palaamme Gorhamiin. – James Whiten ja Ellen G. Whiten elämäpiirroksia (1880), 239.
Toteutus oli nopeaa. Ellen sairastui epätoivoisesti. Hartaat rukoukset hänen puolestaan eivät tuoneet helpotusta. James Whiten morsian kärsi kolmen viikon ajan, kunnes hän kiihkeässä tuskissaan pyysi, ettei hänen puolestaan enää rukoittaisi, sillä hän oli vakuuttunut siitä, että "heidän rukouksensa pitkittivät" hänen elämäänsä ja siten hänen kärsimyksiään. Jokainen hengenveto tuli huokauksella. Otis Nichols Massachusettsissa lähetti poikansa Henryn tuomaan joitain tavaroita tämän lohduttamiseksi, ja ollessaan siellä hän liittyi vilpiin rukouksiin tämän toipumisen puolesta. Ellen G. White kertoo, mitä seurasi:
Kun muut olivat rukoilleet, veli Henry alkoi rukoilla, ja hän vaikutti raskaalta, ja Jumalan voiman lepääessä hän nousi polviltaan, tuli huoneen poikki ja pani kätensä pääni päälle sanoen: "Sisar Ellen, Jeesus Kristus tekee sinut terveeksi" ja lankesi maahan Jumalan voiman vaikutuksesta. [Useita kertoja vuosina 1840–1851 – ja vielä myöhemminkin – oli kokemuksia, joissa Jumalan voima ilmeni fyysisenä uupumuksessa. Olosuhteet ja mukana olevien henkilöiden korkea luonne johtaisivat siihen johtopäätökseen, että sellaiset kokemukset olivat aitoja eivätkä fanaattisuuden hedelmää.] Uskoin, että työ oli Jumalasta, ja kipu jätti minut. Sieluni oli täynnä kiitollisuutta ja rauhaa (Ibid., 239, 240).
Ellen palautui täysin normaaliksi ja pian miehensä kanssa lähti veneellä Bostoniin. Mutta tämä matka oli kaikkea muuta kuin leppoisa nuoriparille myrsky valtasi heidät. Hän kuvaili matkaa:
Vene vierähti pelokkaasti ja aallot syöksyivät hytin ikkunoihin. Suuri kattokruunu putosi lattialle kolahduksella. Pöydät oli katettu aamiaiseksi, mutta astiat heitettiin lattialle.
Naisten mökissä vallitsi suuri pelko. Monet tunnustivat syntinsä ja huusivat Jumalalta armoa. Jotkut kutsuivat neitsyt Mariaa pitämään ne samalla muut tekivät juhlalliset lupaukset jumalalle sitä jos he pääsisivät maahan, he pääsisivät omistaa elämänsä Hänen palvelukseensa.
Se oli kauhun ja hämmennyksen kohtaus. Kun vene keinui, yksi yläpuolellani oleva nainen putosi vuodesohvasta lattialle huutaen täydellä äänellään. Toinen kääntyi minuun ja kysyi: "Etkö ole kauhuissasi? Luulen, että se on tosiasia, että emme ehkä koskaan pääse maalle."
Kerroin hänelle, että tein Kristuksen turvapaikkani, ja jos työni olisi tehty, voisin yhtä hyvin makaa meren pohjassa kuin missä tahansa muuallakin; mutta jos työtäni ei olisi tehty, kaikki valtameren vedet eivät voisi hukuttaa minua. Luottamukseni oli Jumalassa, että Hän toisi meidät turvallisesti maahan, jos se olisi Hänen kunniakseen. (Ibid., 240.)
Hän teki!
On hämmästyttävää, kuinka Herra antoi Ellen G. Whitelle vuonna 1846 tosielämän kokemuksia Orionin kellosyklin alussa, jotka ovat niin täydellisesti esimerkkejä tapahtumista, jotka tapahtuvat täällä vuonna 2014 jakson lopussa. Hänen kokemuksensa oli olla esimerkkinä.
Hän lähti valloittamaan ja valloittamaan
Loughborough kertoo toisen tarinan, joka vaikuttaa erityisen merkitykselliseltä kokemuksemme kannalta. Tarina, jonka hän nimeää "Vihainen hevonen yhtäkkiä kesytetty”, tapahtui myös juuri tähtitieteellisen näyn jälkeen:
Pian tämän Topshamissa pidetyn kokouksen jälkeen tapahtui toinen silmiinpistävä tapaus näkyjen yhteydessä, ja kerron niistä, kuten vanhin Bates kertoi minulle:
Vanhin White käytti osittain rikkinäistä varsaa ja kaksipaikkaista kauppavaunua, joka oli rakennettu ilman kojelautaa, mutta jossa oli askel vaunun etuosan poikki ja rautaporras akselilta. Varsan ajamisessa oli oltava äärimmäisen varovainen, sillä jos narut tai mikä tahansa koskettaisi hänen kylkiään, hän potkaisi välittömästi raivokkaasti, ja häntä oli pidettävä jatkuvasti kireällä ohjaksella, jotta hän ei juokse. Tämä varsa kuului puolueelle, jonka luo he halusivat mennä, ja koska vanhin White oli tottunut hallitsemaan ehjiä varsoja, hän ajatteli, ettei hänellä olisi vakavia ongelmia tämän kanssa. Jos he olisivat kuitenkin tienneet, että se oli aiemmin tappanut kiihkeiden mielenosoitusten aikana kaksi miestä, toisen murskaamalla hänet tienvarren kiviä vasten, hän olisi ehkä ollut vähemmän itsevarma.
Tässä tapauksessa vaunussa oli neljä henkilöä, vanhin White ja hänen vaimonsa etupenkillä ja vanhin Bates ja Israel Damon takapenkillä. [Ellen G. White tallensi mielenkiintoisen ja soveltuvan tarinan Israel Damonista vuonna Henkiset lahjat, voi. 2, s. 40-42.] Kun vanhin White teki parhaansa pitääkseen hevosen hallinnassa, rouva White keskusteli totuudesta, kun Jumalan voima laskeutui yritykseen ja hänet poistettiin näyssä istuen vaunussa. Sillä hetkellä, kun hän huusi "Glory!" kun hän meni näkymään, varsa pysähtyi yhtäkkiä täydellisesti paikallaan ja pudotti päänsä. Samaan aikaan rouva White nousi, ollessaan tässä tilassa ja katseensa ylöspäin, astui vaunun etuosan yli, alas kuiluille, kädet varsan olkapäillä. Vanhin Bates huusi vanhin Whitelle: "Varsa potkaisee tuon naisen kuoliaaksi." Vanhin White vastasi: ”Herralla on nyt varsa vastuussa;
En halua puuttua asiaan." Varsa seisoi lempeästi kuin vanha hevonen. Tien varrella pankki nousi noin kuusi jalkaa, ja aidan vieressä oli ruohopaikka. Rouva White, silmät edelleen ylöspäin, ei kertaakaan katsonut alaspäin, meni ylös rantaa nurmikkaalle tontille, sitten käveli edestakaisin muutaman minuutin ajan puhuen ja kuvaillen uuden maan kauneutta. Sitten, pää samassa asennossa, hän tuli alas pankista, käveli vaunun luo, astui portaille, käsi varsan takaosassa ja niin ylös kuiluille ja takaisin vaunuun. Sillä hetkellä, kun hän istuutui istuimelle, hän poistui näkyvistä ja siinä hetkessä hevonen, ilman kuljettajan viitteitä, lähti liikkeelle ja lähti matkaan.
Kun rouva White oli pois vaunusta, vanhin White ajatteli testaavansa hevosta ja katsovansa, oliko hän todella kesyjä vai ei. Aluksi hän vain kosketti häntä piiskalla; toisinaan hevonen olisi vastannut potkulla, mutta nyt liikettä ei tullut. Sitten hän löi häneen melkoisen iskun, sitten kovemmin ja vielä kovemmin. Varsa ei kiinnittänyt huomiota iskuihin, vaan näytti yhtä vaarattomalta kuin leijonat, joiden suun enkelit sulkivat yön, jonka Daniel vietti luolassaan. "Se oli juhlallinen paikka", sanoi vanhin Bates, "ja oli ilmeistä, että sama Voima, joka loi näyt, hillitsi toistaiseksi varsan villin luonteen."
Jos tämä näky oli vain seurausta joistakin hänen ruumiillisista vammoistaan, herää luonnollisesti kysymys: Onko hevonen kärsinyt samalla tavalla?
Eikö olekin mielenkiintoista, että kun kolmen enkelin viestit yhdistyivät, on tarina hevosesta – hevosesta, jonka taivas kesytti ja meni taivaan käskystä. Se varmasti symboloi Jeesusta, joka ratsastaa Ilmestyskirjan valkoisella hevosella ja lähti vuonna 1846 valloittamaan maailman kolmen enkelin sanomien avulla.
Mitä se kertoo vuoden 2014 valkoisesta hevosesta?
Pyhäkön puhdistus
Kun valkoinen hevonen ratsastaa, Jeesuksella on oltava puhdas kirkko, jotta hän julistaa puhdasta evankeliumia. Koska maallinen vastine taivaalliseen oikeussaliin on ollut muutti meille, oli vain loogista, että tuomio alkaa tästä. Ja se teki. Hesekiel 9 on alkanut.
Annoimme ääneen trumpettivaroitus syysjuhlille, varoittaen siitä kaikesta koko ohran vahvistaman juhla-ajan. Oli kolme suurta sapattia, erityinen "valkoisen hevosen" sovituspäivä, verinen kuu, kolmas pasuuna ja paljon muuta! Jumala antoi runsaasti aikaa varoituksen levittämiselle ja noudattamiselle.
He ovat toimineet petollisesti Herran kanssa, Sillä he ovat synnyttäneet pakanallisia lapsia. Nyt uusi kuu nielee heidät ja heidän perintönsä. (Hoosea 5:7, NKJV)
Puhdistus alkoi juuri uudenkuun aikaan toinen mahdollisuus juhlia varten, pasuunansoiton päivänä, ja se saatiin päätökseen juuri ajoissa sovituspäivää varten. Olemme tienneet, että juhlien ensimmäinen mahdollisuus liittyy usein Isän liikkeisiin, kun taas toinen mahdollisuus liittyy Jeesuksen liikkeisiin. Hän todellakin puhdistaa seurakuntaansa – juuri aikataulussa.
Meillä oli keskuudessamme henkilö, joka ei ollut hengellisesti puhdas. Saatana oli käyttänyt häntä pitkän aikaa hyvin hienovaraisella tavalla hyökätäkseen tämän liikkeen kimppuun. Koko tarina ei kuulu tämän artikkelin piiriin, mutta lopputulos on, että Jan Meve on jättänyt tiimin ja yhteystietosivumme on päivitetty vastaavasti.
Tapa vanhoja ja nuoria, sekä piikoja että pieniä lapsia ja naisia; mutta älkää lähestykö ketään miestä, jossa on merkki; ja aloita pyhäköstäni. Sitten he aloittivat muinaisista miehistä, jotka olivat talon edessä. (Ezekiel 9: 6)
Se on pelottava koettelemus, ja sen pitäisi antaa aihetta vakavaan pohdiskeluun. Me, joilla on ollut suurimmat mahdollisuudet muuttua taivaan valossa, olemme paljon vastuullisempia.
Jos siis valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! (Matteus 6:23)
Mielenkiintoista on, että olemme nyt seitsemän aikuista maatilalla – emme kaikki johtajia, mutta yhdessä symboloivat niitä monia Jumalan palvelijoita, joiden on määrä paljastaa Kristuksen rakkaus.
"Näin sanoo Hän, joka pitää seitsemää tähteä oikeassa kädessään." Ilmestyskirja 2:1. Nämä sanat sanotaan opettajille kirkossa – niille, joille Jumala on uskonut painavia velvollisuuksia. Ne suloiset vaikutteet, joita seurakunnassa tulee olla runsaasti, ovat sidoksissa Jumalan palvelijoihin, joiden tulee paljastaa Kristuksen rakkaus. Taivaan tähdet ovat Hänen hallinnassaan. Hän täyttää ne valolla. Hän ohjaa ja ohjaa heidän liikkeitä. Jos Hän ei tekisi tätä, heistä tulisi pudonneita tähtiä. Niin Hänen palvelijoittensa kanssa. Ne ovat vain välineitä Hänen käsissään, ja kaikki hyvä, mitä he saavat aikaan, tapahtuu Hänen voimallaan. Niiden kautta Hänen valonsa loistaa. Vapahtajan on oltava heidän tehokkuutensa. Jos he katsovat Häneen niin kuin Hän katsoi Isään, he voivat tehdä Hänen työnsä. Kun he tekevät Jumalasta riippuvaisia, Hän antaa heille kirkkautensa heijastamaan maailmaa. {AA 586.3}
Tuomio on alkanut Jumalan huoneen vanhimmilta, mutta voit olla varma, että se ei lopu ennen kuin koko kirkko on puhdistettu.
Sillä aika on tullut, että tuomion pitää alkaa Jumalan huoneesta; ja jos se ensin alkaa meistä, mikä on niiden loppu, jotka eivät tottele Jumalan evankeliumia? Ja jos vanhurskas tuskin pelastuu, minne jumalaton ja syntinen ilmestyvät? (1. Piet. 4:17-18)
Sovituspäivään on aina liittynyt ristiriitaisia tunteita. Se oli pelottava päivä vaivata sielua, mutta loppujen lopuksi kansan synnit asetettiin syntipukin päälle, johon ne kuuluivat.
Kuitenkin niille, jotka huokaavat ja itkevät – ei ensisijaisesti muissa näkemistään synneistä, vaan omista synneistään – sovitus on juuri sitä: "yksi kerrallaan" tai erityinen läheisyys tai liitto Jumalan kanssa, joka on mahdollista vain, jos synti hylätään.
Jos tunnustamme syntimme, hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)
Kristus voitti suuren voiton siinä, että ketään muita ei menetetty puhdistaessaan leiriämme ja sydämiämme juuri nyt vuonna 2014. Orionin kello lyö tuntia ja valkoinen hevonen ratsastaa taas. Rukoilen, että Herra Orionissa valloittaisi myös sinun sydämesi, "voittaen ja voittamaan", kunnes jokainen 144,000 XNUMX:sta on selvitetty.
Lopuksi todettakoon, että uskollinen profeetta Ellen G. White vahvistaa Orionin sanomaa runsaasti, ei vain soveltuvien sitaattien runsauden kautta, vaan myös näyissään "avautuvista taivaista" ja jopa elämänkokemuksissaan, jotka tarjoavat selkeitä esimerkkejä "valkoisen hevosen" ajasta. Kokeile, testaa, maista – mutta jätä lopulta epäilyksesi taakse! Tämä ministeriö on vahvistettu Jumalan ääni maan päällä. Kristus on sen ruorissa, "ja helvetin portit eivät voita sitä" (Hän sanoi).