Julkaistu alun perin tiistaina 15. kesäkuuta 2010 klo 4:21 saksaksi klo www.lezztercountdown.org
Kun olin sapattikoulun opettaja suuressa SDA-kirkossa, saatoin kuulla ja lukea veljiltä, vanhimmilta ja pastorilta, että ”Jeesus oli meidän kaltainen kaikin tavoin, mutta Hän ei vain ollut kiusattu sisältä niin kuin me. Hän ei tuntenut itsekiusausta" mitä se tarkoittikaan. En löytänyt siitä mitään logiikkaa, eikä minulle ollut selvää, mitä he halusivat sanoa. Joten he selittivät sen minulle lisää: "Saatana kiusasi Jeesusta ulkopuolelta, kuten hän tekee meidän kanssamme, mutta Jeesuksella ei ollut taipumusta syntiin kuten meillä."
nikolaitaanit keskuudessamme?
Nykyään tiedämme Orion-tutkimuksen kautta, että he olivat väärässä ja että tämä on yksi adventtikirkon pahimmista opeista, jonka Jeesus merkitsi punaisella Orionissa. Hän ei anna meidän jäädä epäselväksi tässä asiassa. Ei, Häntä kiusattiin kaikin tavoin, kuten mekin, ja Hän tietää kaikki kiusaukset, jotka johtuvat taipumuksestamme tehdä syntiä ilman, että Saatanan olisi puututtava asiaan. Kiusattu kaikissa kohdissa kuten olemme, tarkoittaa, kiusattu kaikissa kohdissa, kuten olemme! Hän on esimerkkimme, joka kärsi kaiken kuten mekin, mutta ilman syntiä. Niinpä mekin voimme, jos luotamme Hänen apuunsa ja Hänen voimaansa, joita Hän mielellään antaa meille, jos vain luotamme.
Jatketaan Totuuden sana radio mitä nikolaitaanien lahko apostolien aikana uskoi ja opetti:
Nikolaiitit: Yksi harhaoppisista lahkoista, joka vaivasi Efesoksen ja Pergamonin kirkkoja ja kenties muuallakin. Irenaeus tunnistaa nikolaitaanit gnostilaisiksi lahkoiksi:
"Johannes, Herran opetuslapsi, saarnaa tätä uskoa (Kristuksen jumaluutta) ja pyrkii evankeliumin julistuksella poistamaan sen erheen, jota Cerinthus oli levittänyt ihmisten keskuudessa ja kauan sitten ne, joita kutsutaan nikolaitaiksi, jotka ovat sen "tiedon" vastakohtaa, jota kutsutaan vääräksi niin kutsutuksi, jotta hän voisi uskoa ne kaikki, ja uskoakseen, että Jumala Hänen Sanansa mukaan” (katso Irenaeus harhaoppeja vastaan iii 11. 1; ANF osa 1, s. 426)
On myös historiallisia todisteita gnostilaisesta lahkosta nimeltä Nicolaitans noin sata vuotta myöhemmin.
Nikolaitaanien oppi näyttää olleen eräänlainen antinomianismi. (Antinomianismi: Uskomus, joka perustuu Jumalan armon tunnustamiseen pelastuksen perustana, mutta se tekee sen kohtalokkaan virheen, että ihminen voi vapaasti osallistua syntiin, koska Jumalan laki ei ole enää sitova. Se piti totuutta vanhurskauden perusteettomasta laskemisesta; mutta oletettiin, että pelkällä älyllisellä "uskomalla" tähän totuuteen Jaakobilla oli erehdys. 2:19 varoituksella: "Paholaisetkin uskovat ja vapisevat" muistuttaen meitä siitä, että todellinen usko on toimiva periaate, joka toimii uskon tunnustamisen kautta: "Mutta tiedätkö, oi turha ihminen, että usko ilman tekoja on kuollut (Jaak. 2:20) Raamattu opettaa meille, että armo perustuu yksin Jumalaan. Kuitenkin heti seuraava jae kertoo meille, että "me olemme luotuja Kristuksessa Jeesuksessa hyviin töihin, jotka Jumala on ennalta määrännyt, että meidän tulee vaeltaa niissä (Ef. 2:8). (9. Joh. 2:10, Tiitus 1:3-18, 2. Pietari 11:15-1, Ilmestys 1:15)
2. vuosisadan nikolaitit näyttävät jatkaneen ja laajentaneen 1. vuosisadan kannattajien näkemyksiä pitäen kiinni lihan ja synnin vapaudesta ja opettaen, että lihan teoilla ei ollut vaikutusta sielun terveyteen ja siten heillä ei ole yhteyttä pelastukseen. Toisaalta Raamattu opettaa, että kristittyjen oletetaan ”kuolevan” synnille ja ”lihamme” teoille: ”Mitä me sitten sanomme? Pysymmekö synnissä, että armo tulisi runsaaksi? Jumala varjelkoon. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, voimme enää elää siellä?" (Room. 6:1-2) "Samalla tavalla luulkaa itseänne totisesti kuolleiksi synnille, mutta eläviksi Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Älkää siis antako synnin hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne, että te kuulisitte sitä sen himoissanne. Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antautukaa Jumalalle, niinkuin kuolleista eläviä, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." (Room. 6:11-13)
Nykyään opetetaan nyt suurelta osin sitä oppia, että Kristuksen evankeliumi on tehnyt Jumalan lain mitättömäksi: että "uskomalla" meidät vapautetaan tarpeesta olla Sanan tekijöitä. Mutta tämä on nikolaitalaisten oppi, jonka Kristus niin säälimättömästi tuomitsi Ilmestyskirjassa. "Mutta olkaa sanan tekijöitä, älkääkä ainoastaan kuulijoita, pettäen itsenne." (Jaakob 1:22) -- Kiitos George Blumenscheinille vastauksesta tähän kysymykseen!
Nykyään adventistien "nikolaitalaiset" riitelevät vieläkin hankalammin. He sanovat, että Jeesuksella oli hieman erilainen luonne kuin meillä. Tietysti Hän ei tehnyt syntiä, mutta Hän ei myöskään ollut kiusattu kuten me "sisältä", koska Hän itse asiassa oli luonnetta langennut Aadam. Meitä "köyhiä" ihmisiä, joilla on lähes 6,000 vuoden synnin turmeltunut luonne, kuitenkin oma lihamme kiusaa. Tästä syystä nikolaita-adventistiveljemme ajattelevat, että meidän ei yksinkertaisesti tarvitse olla yhtä täydellisiä kuin Kristus, koska Hän joka tapauksessa antaa meille kaikki syntimme anteeksi tullessaan. Hänellä oli etu, jota meillä ei ole. Hänelle ei ollut niin vaikeaa olla tekemättä syntiä kuin meille.
Tämän väärän opin vakiinnuttamiseksi uskonyhteisössämme ei kuitenkaan riittänyt pelkkä sanojen poistaminen oppikirjasta. Se vaati lisää ponnistuksia. "Adventistisen kristologian uuden virstanpylvään manifesti" oli käynnistettävä ja levitettävä laajasti, jotta jokainen, joka tulee ennemmin tai myöhemmin näihin kysymyksiin, saisi aivonsa "pestyä" tällä väärällä teologialla. Tämä johti 1950-luvulla laajalti tunnettuun kirjaan "Questions on Doctrine".
Siksi meidän pitäisi tutustua jälleen Jean Rudolf Zurcherin ihmeelliseen kirjaan ”Tunteistamme kosketettuja” ja antaa hänen selittää, mihin tämä usko Jeesuksen lankeamattomaan luonteeseen johti adventtikirkossa ja mikä tämän kirjan sisältö oli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1957. Zurcherin selostettua, millaisia artikkeleita on kirjoitettu eri adventistisissa tiedotusvälineissä, hän esitteli uuden kristologian teoksen. "Nikolaismielisyyttä" riveissämme yhtä lujasti kuin Jerikon muurit, joita pidettiin aikoinaan valloittamattomina.
Näiden artikkeleiden tarkoituksena oli valmistaa mielet ottamaan vastaan "adventismin uusi virstanpylväs", kuten se oli tarkoitus kehittää kirjassa "Seitsemännen päivän adventistit vastaavat". Kysymyksiä opista”. Sen ilmestymisen aattona Anderson julisti sen "ministeriössä" upeimmaksi kirjaksi, jota kirkko on koskaan julkaissut. Koska se käsittelee Kristuksen ihmisluontoa yksityiskohtaisesti, meidän on tutkittava tätä kirjaa tarkemmin.
Kysymyksiä opista
Tämä kirja on tulos evankelisten edustajien Donald Gray Barnhousen ja Walter R. Martinin kanssa pidetyistä tapaamisista. Martin oli painamassa kirjaansa "The Truth About Seventh-day Adventism", joka julkaistiin vuonna 1960.
"Kysymyksiä opista" ei käsittele vain inkarnaatiooppia. Se on vastaus lukuisiin opillisiin kysymyksiin, joita evankelikaaliset tyypillisesti esittävät aiheista "pelastus armosta vastaan pelastus tekojen kautta, ero moraali- ja seremoniallisen lain välillä, syntipukin antityyppi, Mikaelin identiteetti ja niin edelleen laajan joukon adventistien perustavanlaatuisia uskomuksia ja käytäntöjä, jotka kattavat opit ja profetiat".
Martin ja Barnhouse vastustivat erityisesti adventistitienraivaajien näkemyksiä Kristuksen jumaluudesta ja Jeesuksen ihmisluonnosta, jota he suoraan sanoen pitivät virheellisinä ja harhaoppisina. Ei siis ollut lainkaan yllättävää, että he kysyivät, onko virallinen kanta näissä kohdissa muuttunut. Inkarnaatioon liittyen esitettiin erityisiä kysymyksiä: ”Mitä adventistit ymmärtävät sillä, että Kristus käyttää nimitystä 'Ihmisen Poika'? Ja mikä teidän mielestänne on ollut Inkarnaation perustarkoitus?"
Vastauksena melkein kaikki kristologiaan liittyvät Raamatun tekstit lainattiin. Mitä tulee selityksiin, ne tehtiin yleensä Ellen G. Whiten lainausten perusteella. Adventistivirkailijat tekivät parhaansa osoittaakseen, että "Ellen G. Whiten kirjoitukset ovat täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa tästä". Ei kiistetty, että Kristus "oli toinen Aadam, joka tuli syntisen ihmislihan 'kaltaisena' (Room. 8:3)" tai että Ellen G. White oli käyttänyt ilmauksia kuten "ihmisluonto", "syntinen luontomme", "langennut luontomme", "ihmisen luonto langenneessa tilassa".
Kukaan ei väitä, että "Jeesus oli sairas tai että Hän koki heikkoudet, joiden perillinen langenneen ihmisluontomme on. Mutta Hän teki kantavat kaikki tämä. Eikö voi olla, että Hän kantoi tämän sijaisena samoin kuin Hän kantoi koko maailman synnit? Nämä heikkoudet, heikkoudet, heikkoudet ja puutteet ovat asioita, jotka meidän syntisen, langenneen luonteemme kanssa on kannettava. Meille ne ovat luonnollisia, luontaisia, mutta kun Hän kantoi ne, Hän ei ottanut niitä jonakin synnynnäisenä omakseen, vaan Hän kantoi ne meidän sijaisemme. Hän kantoi ne täydellisessä, synnittömässä luonteessaan. Toistamme, että Kristus kantoi kaiken tämän sijaisena, aivan kuten hän kantoi meidän kaikkien vääryydet."
Lyhyesti sanottuna: ”Se, mitä Jeesus otti, ei ollut Hänen sisäistä tai synnynnäistä. . . . Kaikki mitä Jeesus otti, kaikki mitä Hän ikävystyttää, olipa kyseessä pahojen teojemme taakka ja rangaistus tai ihmisluontomme sairaudet ja heikkoudet – kaikki otettiin ja kannettiin sijaisena"
Tämä ilmaus on todellakin "adventismin uuteen virstanpylvääseen" sisältyvä maaginen kaava. "Questions on Doctrine" -kirjan kirjoittajien mukaan "tässä mielessä kaikkien pitäisi ymmärtää Ellen G. Whiten kirjoitukset, kun hän ajoittain viittaa syntiseen, langenneeseen ja rappeutuneeseen ihmisluontoon".
Kirjan kirjoittajat julkaisivat liitteessä noin 66 lainausta Ellen G. Whitelta, jotka on jaettu osiin, joissa on alaotsikot, kuten "Oti synnittömän ihmisluonnon" tai "Kristuksen ihmisluonnon täydellinen synnittömyys". Tällaisia lauseita ei tietenkään koskaan kirjoittanut Ellen G. White.
On selvää, että "adventismin uusi virstanpylväs" eroaa merkittävästi perinteisestä Kristuksen ihmisluontoa koskevasta opetuksesta neljällä tavalla. Se väittää, että:
- Kristus otti Aadamin hengellisen luonteen ennen lankeemusta; toisin sanoen synnitön ihmisluonto.
- Kristus peri vain syntisen ihmisluonnon fyysiset seuraukset; toisin sanoen Hänen geneettinen perinnöllisyytensä väheni 4,000 synnin vuodella.
- Ero Kristuksen ja Aadamin kiusauksen välillä perustui yksinomaan ympäristön ja olosuhteiden eroihin, mutta ei luonteen eroihin.
- Kristus kantoi maailman synnit sijaisena, ei todellisuudessa, vaan ainoastaan syntisen ihmisen korvikkeena, osallistumatta hänen syntiseen luontoonsa.
Kirjaa ”Seitsemännen päivän adventistit vastaavat opin kysymyksiin” esiteltiin sellaisenaan yleiskonferenssin näennäisellä hyväksynnällä ja sitä levitettiin laajasti seminaareissa, yliopistoissa ja yleisissä kirjastoissa. Tuhansia kopioita lähetettiin papiston jäsenille sekä ei-adventistisille teologian professoreille. Lähes 140,000 XNUMX julkaistulla kappaleella oli selkeä vaikutus sekä adventtikirkon ulkopuolella että sen sisällä.
Tämän kirjan julkaiseminen aiheutti shokkivaikutuksen, johon reaktiot eivät odottaneet kauan. Se oli tuskin ilmestynyt lehdistöstä, kun siitä tuli vilkkaan kiistan kohde, joka jatkui kiihkeänä vuosien ajan meidän päiviimme saakka.
On vain helpotus, että Orionin kautta tiedämme nyt kuka oli oikeassa ja miten Jeesus todella arvioi synnin. Kaikki nämä kiistat olisivat olleet merkityksettömiä, jos johtajat olisivat luottaneet Profetian Henkeen eivätkä eksyneet omaan kieroutuneeseen inhimilliseen mielikuvitukseensa. Jeesus on asettanut tämän totuuden Sanaansa enemmän kuin selvästi, mutta se olisi erottanut meidät maailmasta. Tie ekumeniaan olisi ollut esteenä, jos olisimme jatkaneet ainoana kirkkona, joka väittää, että Jeesus tuli syntisessä lihassa ja että meidän on siksi myös opittava elämään synnitöntä elämää Hänen kanssaan ja Hänen kauttaan. Tämä pilleri oli liian suuri useimmille "kristityille" nieltäväksi, ja nykyään myös useimmille "adventisteille". He pitävät parempana nikolaitalaisten maitoa ja hapatetta, jota kaikki "kristilliset" kirkot tarjoavat nykyään, koska se on paljon helpompi niellä.
Tutkiessani näitä aiheita törmäsin mielenkiintoiseen ryhmään. He kuvailevat itseään "historiallisiksi adventisteiksi". Löysin yhdeltä heidän sivuiltaan erinomaisen artikkelin, jonka toistan tänne kokonaisuudessaan, koska se kertoo täsmälleen sen, minkä myös sain selville tutkimukseni kautta. Päällä Askeleita elämään luemme:
Alfa ja omega - kaksi adventismin kriisiä
Jos haluamme kiivetä taivaaseen johtavan tien viimeiselle osalle, meidän on otettava opiksemme historiasta. Tämä ei päde ainoastaan Raamatun historian osaan (ks. 1. Korinttilaisille 10:11) ja Suureen taisteluun (katso tuon kirjan esipuhe), vaan se koskee erityisesti adventismin historiaa. Tässä yhteydessä Ellen G. White puhui luopumuksen alfasta ja omegasta. Hän kirjoitti: "Meillä on nyt edessämme tämän vaaran alfa. Omega on luonteeltaan mitä hätkähdyttävä." Valitut viestit, osa 1, 197.
Kuten näemme, seuraavassa lausunnossa omega-luopumuksen hätkähdyttävin luonne on kriisin laajuus. Vaikka luopumuksen alfa tarkoittaa alkua ja se oli rajoitettava tietylle paikalliselle alueelle, luopumuksen omega kehittyi mitä hämmästyttävässä määrin loppuun asti.
"Yksi asia on varmaa, että se toteutuu pian: suuri luopumus, joka kehittyy ja lisääntyy ja vahvistuu, ja jatkuu niin kauan, kunnes Herra laskeutuu huudolla taivaasta." The New York Indicator, 7. helmikuuta 1906.
Huomaa: Luopumus siis jatkuu, kunnes Herra itse puuttuu asiaan ja laskeutuu alas taivaasta huutaen! Tämä ei todellakaan ole kova itku, vaan jotain, joka tulee sen edelle. Kuulostaa aivan siltä, että näin olisi nyt Orionin kohdalla, koska se on JUMALAN ÄÄNI, joka huutaa sieltä meitä herättämään ja puhdistamaan kirkkomme.
Jos haluamme tietää, mitä kurssia on noudatettava omega-luopumuksen päivinä, meidän on noudatettava Ellen G. Whiten alfa-kriisin aikana antamia neuvoja ja ohjeita. Meidän on opittava historiasta, jotta emme toista menneisyydessä tehtyjä virheitä. "Minulle esitetään, että kokemuksemme mukaan olemme täyttäneet ja täytämme juuri tämän ehdon." Battle Creek Letters, 124.
Alfakriisistä löydämme kuvauksen adventistien tulevasta (tai jo olemassa olevasta) tilasta ja kokemuksesta. Ellen G. White kertoo meille: "Mennyt historia toistetaan; vanhat kiistat heräävät uuteen elämään, ja vaara kohtaa Jumalan kansan joka puolelta.” Todistuksia ministereille, s. 116. ”Meillä ei ole mitään pelättävää tulevaisuuden vuoksi, paitsi että unohdamme tien, jolla Herra on meidät johtanut.” Todistuksia ministereille, 31.
Miten alfa kehittyi?
Alfa-kriisin keskellä oli yksi mies, John Harvey Kellogg, adventistilääkäri. Hänen johdollaan Battle Creek Sanitarium sai maailmanlaajuista mainetta vuosisadan vaihteessa. Mutta 1890-luvun lopulla hänen intonsa ja energiansa sekoittuivat yhä enemmän uuteen ajatukseen – että Jumala, joka ei ole henkilökohtainen, oli jokaisessa elävässä olennossa; jokaisessa kukassa, jokaisessa puussa, jokaisessa leivänpalassa. Se, mitä Kellogg uskoi olevan "uusi valo", pakotti Jumalan profeetan jo ennen vuotta 1881 antamaan hänelle varoitussanoman. "Nämä teoriat ovat vääriä. Olen tavannut heidät ennenkin." Manuscript Releases, voi. 5, 278, 279.
Koska Kellogg oli naimisissa seitsemännen päivän baptistin kanssa, hän otti yhteyttä seitsemännen päivän baptistipalvelijaan nimeltä Lewis. Tällä miehellä oli myös panteistisia näkemyksiä. Kelloggin mielessä panteistiset ajatukset kypsyivät niin, että vuonna 1897 hän puhui aiheesta ensimmäistä kertaa julkisesti. Muut, kuten Wagoner ja Kress, tulivat samaan vakaumukseen ja liittyivät hänen kanssaan saarnaamaan tätä yleiskonferenssissa vuonna 1899 Etelä-Lancasterissa Massachusettsissa. Kuukausi ennen tuota konferenssia Ellen G. White oli kirjoittanut ja lähettänyt varoituskirjeitä Australiasta, jotka saapuivat juuri oikeaan aikaan. Mutta valitettavasti näitä varoituksia ei otettu huomioon. Panteistiset ajatukset levisivät edelleen ympäri maata. Heitä opetettiin Battle Creekissä sekä Collegessa että Sanitariumissa. Ellen G. Whiten piti lähettää varoitus varoituksen perään. 18. helmikuuta 1902 Battle Creek Sanitarium paloi maan tasalle. Uuden sanatorion rahoittamiseksi Kelloggia pyydettiin kirjoittamaan kirja, jonka rojaltit oli määrä ottaa uudesta parantolarakennuksesta. Kelloggin kirjoittama kirja oli nimeltään "Elävä temppeli". Valmis käsikirjoitus oli täynnä hänen virheellisiä ajatuksiaan, jotka saivat alkunsa spiritualistisesta, panteistisesta filosofiasta. Siitä seurasi monia keskusteluja.
Ellen G. White kirjoitti tästä kirjasta. "Kirjassa "Elävä temppeli" esitetään tappavien harhaoppien alfa. Omega seuraa, ja ne, jotka eivät halua ottaa huomioon Jumalan antamaa varoitusta, vastaanottavat sen.” Valitut viestit, vol. 1 200.
Huolimatta Jumalan profeetan nuhteista Kellogg oli päättänyt painaa kirjansa tavalla, jolla hän sen kirjoitti. Joten hän antoi painotilauksen Review and Herald Publishing Companylle, jonka he hyväksyivät. Mutta Jumala itse puuttui asiaan. Kun painokuviot oli saatu valmiiksi ja kirja oli valmis painettavaksi, kustantamo syttyi 31. joulukuuta 1902 tuleen ja paloi maan tasalle. Tämä ei tapahtunut odottamatta, vaan Herran profeetta mainitsi sen yli vuosi sitten. (Katso Todistukset, osa 8, 91.) Tulen miekka oli pudonnut ja kaikki tiesivät, että Jumala oli puhunut. Kaikesta tästä huolimatta Kellogg ei ollut valmis muuttamaan mieltään, vaan meni itsepintaisesti toiseen kustantamoon painamaan kirjaansa. Sitten hän yritti varmistaa, että hänen kirjansa levisivät laajasti adventistien ja ei-adventistien keskuudessa. Joten panteistiset rikkaruoat kasvoivat ja niistä tuli vaara koko teokselle. Ellen G. White tiivisti tilanteen seuraavilla sanoilla: "Battle Creek on ollut kapinan paikka kansan keskuudessa, jolle Herra on antanut suurta valoa ja erityisiä mahdollisuuksia." Paulson Collection, 71.
Mikä on Omega?
Alfakriisin yhteydessä Ellen G. White kuvailee näkemystä adventistien pian tulevasta omega-luopumuksesta. "Sielujen vihollinen on yrittänyt tuoda esille oletuksen, että seitsemännen päivän adventistien keskuudessa tapahtuisi suuri uudistus, ja että tämä uudistus koostuisi uskomme tukipilareina olevista opeista luopumisestaja uudelleenorganisointiprosessissa. Jos tämä uudistus tapahtuisi, mitä siitä seuraisi? Totuuden periaatteet, jotka Jumala on viisaudessaan antanut jäännösseurakunnalle, hylättäisiin. Uskontomme muuttuisi. Viimeiset viisikymmentä vuotta työtä pitäneet perusperiaatteet katsottaisiin virheiksi. Uusi organisaatio perustettaisiin. Uuden järjestyksen kirjoja kirjoitettaisiin. Otetaan käyttöön älyllisen filosofian järjestelmä. Tämän järjestelmän perustajat menivät kaupunkeihin ja tekisivät upeaa työtä. Sapattia pidettäisiin tietysti kevyesti, samoin kuin sen loi Jumalaa. Mikään ei saisi olla uuden liikkeen tiellä. Johtajat opettaisivat, että hyve on parempi kuin pahe, mutta kun Jumala on poistettu, he asettaisivat riippuvuutensa ihmisvoimasta, joka ilman Jumalaa on arvoton. Niiden perustus rakennettaisiin hiekalle, ja myrsky ja myrsky pyyhkäisivät rakenteen pois." Valitut viestit, vol. 1, 204, 205.
Paholaisen innoittama uskonpuhdistus oli määrä tapahtua, ja se tarkoittaisi "uskomme tukipylväinä olevista opeista luopumista".
Mitkä ovat adventistisen uskomme pilarit?
Ne ovat seuraavat:
- Kristuksen luonne
- Pyhäkköpalvelus
- Profetian henki
- Kolmen enkelin viestit (paavin, Babylonin, ekumenian paljastaminen, lepo-sunnuntai-kysymyksen selittäminen, Jumalan lain korottaminen jne.)
- Kuolleiden tila ja spiritismin paljastaminen
Mitä uskomme pilareille tapahtui?
1950-luvulla alkoi liike, jonka piti tuoda mukanaan raskaat seuraukset seitsemännen päivän adventtikirkolle. Yleiskonferenssissa johtavassa asemassa olevat miehet tekivät kaikkensa estääkseen adventisteja kutsumasta evankeliskristityjä "lahkoksi". Ongelma tuli kärkeen, kun Donald Gray Barnhouse, Eternity-lehden toimittaja, ja evankelinen teologi Walter R. Martin halusivat kirjoittaa kirjan seitsemännen päivän adventisteista, jotka julistivat olevansa ei-kristillinen "lahko". Tätä tarkoitusta varten he tapasivat adventistijohtajia keskustellakseen adventismin opeista, joilla Barnhouse ja Martin olivat vakuuttuneita siitä, että adventistit paljastettaisiin ei-kristilliseksi lahkoksi. Keskeinen aihe oli Jeesuksen viimeinen sovituspalvelu pyhäkön toisessa asunnossa tuomion aikana, jolloin Hän pyyhki pois todella katuvien synnit. Toinen aihe oli Kristuksen luonto. Kun adventistijohtajat kohtasivat lainauksia kirjoistamme, he huomasivat pian, että heidän julistuksensa eivät riittäisi vakuuttamaan Barnhousea ja Martinia siitä, että SDA-kirkko ei ollut lahko, vaan kristillinen kirkko. Niinpä he päättivät julkaista uuden kirjan adventistisista opeista. Tuo kirja oli Questions on Doctrine (1957), ja se merkitsi alkua pyrkimykselle poistaa uskomme pilarit.
Tietoja ensimmäinen pilari, Kristuksen luonteesta, he kirjoittivat: ”Hän oli synnitön, ei ainoastaan ulkonaisessa käytöksessään, vaan myös luonteeltaan. ... Hän oli synnitön Hänen elämässään ja Hänen luonteessaan. . .” Kysymyksiä opista, 383
Jumalan lopun ajan ihmisinä, jotka pyhittävät itsensä ollakseen luonteeltaan yhtä puhtaita kuin Jeesus oli maan päällä eläessään (1. Joh. 3:3), on pelastavan tärkeää uskoa, että Jeesus voisi pysyä synnittömänä samalla (syntisellä) lihalla, joka meillä on. Mitä hyötyä on pelastajasta, joka paljastaa, että lankeamaton liha voi vastustaa syntiä? Tarvitsemme Vapahtajan, joka näyttää meille, että on mahdollista elää täydellistä elämää (Heprealaisille 2:14, 17) syntisessä luonnossamme. Ja niin Jeesus teki. Hän jätti meille esimerkin, että syntinen ihminen ei tee syntiä, kun hänen tahtonsa alistetaan kokonaan Jumalalle. Paavali kertoo meille: "Jumala lähettää oman Poikansa syntisen lihan kaltaisena. . . "Room. 8:3. Joka ei todista tätä, paljastaa Antikristuksen hengen. (1. Joh. 4:2, 3.)
A toinen pilari joka poistettiin, on profetian henki. Barnhouse kirjoitti artikkelissaan "Are SDAs Christians?" mitä adventistijohtajat kertoivat hänelle Ellen G. Whiten profeetallisesta lahjasta.
”Adventistijohto julistaa, että Ellen G. Whiten kirjoitukset . . . eivät ole pariteettia Raamatun kanssa. . . . He myöntävät, että hänen kirjoituksensa eivät ole erehtymättömiä. . . Hänen kirjoituksensa eivät muuten ole SDA-kirkon toveruuden koe."
Ellen G. Whitelle näytettiin: "Saatanan viimeinen petos tulee olemaan Jumalan Hengen todistuksen tekeminen tyhjäksi." Valitut viestit, vol. 1, 48. Näemme, että viimeinen kriisi – Omega – on jo alkanut.
A kolmas pilari joka on otettu pois, on pyhäkön oppi. Barnhouse kirjoitti: "Mr. Martin ja minä kuulimme adventistijohtajien sanovan jyrkästi, että he hylkäävät kaikki tällaiset äärimmäisyydet [se on opetus, että Jeesus meni pyhimpään paikkaan 22. lokakuuta 1844 sovittaakseen ennen toista tulemistaan]. Tämän he ovat sanoneet yksiselitteisesti."
Tämän tärkeän opin hylkääminen on vahvistettu kirjassa Questions on Doctrine. Sivulla 381 sanotaan: ”Jeesus . . . astui 'pyhiin paikkoihin' ja ilmestyi Jumalan eteen meidän puolestamme. Mutta se ei ollut siinä toivossa, että saisimme jotain meille tuolloin tai joskus tulevaisuudessa. Ei! Hän oli jo hankkinut sen meille ristillä." (Katso myös 354, 355)
Jos Jeesus viimeisteli sovituksen ristillä, herää kysymys, mitä Jeesus tekee nyt taivaassa, mikä voi olla niin tärkeää? Jos kaikki tehtiin ristillä, ei ole lopullista sovitusta, ei tutkivaa tuomiota eikä synnin pyyhkimistä pois. Tällaisen teologian tulos on ajatus, että meistä ei koskaan voi tulla täydellisiä. Ja jos kukaan ei voi voittaa kaikkea syntiä, miksi käskyjen pitämisen pitäisi olla niin tärkeää? Eikö silloin olisi yhtä helppoa pelastua sunnuntain pitäjänä kuin lepopäivän pitäjänä? Myös Kolmen enkelin viestit koostuisivat pääasiassa siitä, että Jeesus on tehnyt kaiken puolestasi. On helppo nähdä, että tässä on syy moniin adventtikirkon vääryyksiin ja synteihin.
Uskovatko valtavirran adventismi edelleen Opin kysymyksissä esitettyihin virheisiin? Walter Martin antaa vastauksen tähän kysymykseen kirjassaan The Kingdom of the Cults. ”29. huhtikuuta 1983 W. Richard Lesher, yleiskonferenssin varapresidentti, vastasi henkilökohtaisella kirjeellä. Hänen vastauksensa kuului osittain: "Kysy ensin, seisovatko seitsemännen päivän adventistit edelleen kysymyksiisi annettujen vastausten takana Opin kysymyksissä, kuten he tekivät vuonna 1957. Vastaus on kyllä." Tästä syystä löydämme myöhemmistä kirjoista, kuten 27 SDA:n perusdoktriinista, samat väärät opit.
Saksan pappiseminaareissa kielletään häpeämättä opit, jotka tekevät meistä seitsemännen päivän adventisteja. Eräs opettaja sanoi: ”Uskon, että vuonna 1844 ei tapahtunut mitään, ei taivaassa eikä maan päällä.” U. Worschech Marienhoehen ministeriseminaarista, sellaisena kuin se on kopioitu hänen oppitunnillaan "Sanctuary Service".
Eräässä toisessa yhteydessä sama opettaja sanoi: "Meidän on Fordin kehitettävä teologiamme pyhäkössä." U. Worschech Desmond Fordin vierailun yhteydessä AWA-kokouksessa 24.-26.
Tämä on Ellen G. Whiten omega-kriisiä koskevien profetioiden täsmällinen täyttymys ja kuvaa aidosti nykyistä tilannetta: ”Uskomme perustusta, joka vahvistettiin niin suurella rukouksella, sellaisella syvällä Raamatun etsimisellä, purettiin pilari pilarina. Uskomme oli, ettei meillä ollut mitään levätä – pyhäkkö oli poissa, sovitus oli poissa.” Katse ylöspäin, 152.
Omega ja kolmen enkelin viestit
Jos kaikkein pyhimmässä paikassa suoritettava sovitus otetaan pois, on myös Kolmen Enkelin Viestin koko perustus romahtanut, koska nämä enkelit osoittavat suoraan Jeesuksen lunastustyötä kaikkein pyhimmässä paikassa. (Katso Early Writings, 256.) Ellen G. White sanoo: ”Minulle näytettiin kolme vaihetta – ensimmäinen, toinen ja kolmas enkelin viesti. Minun mukana tuleva enkelini sanoi:Voi sitä, joka siirtää lohkon tai hämmentää nastaa näistä viesteistä. Näiden viestien todellinen ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Sielujen kohtalo riippuu tavasta, jolla ne otetaan vastaan.' Nämä viestit saivat minut jälleen alas ja näin, kuinka kalliisti Jumalan kansa oli ostanut kokemuksensa. Se oli saatu monien kärsimysten ja vakavien konfliktien kautta. Jumala oli johtanut heidät askel askeleelta, kunnes Hän oli asettanut heidät kiinteälle, liikkumattomalle alustalle. Näin ihmisten lähestyvän alustaa ja tutkivan perustusta. Jotkut iloiten astuivat heti sen päälle. Toiset alkoivat etsiä vikoja säätiöstä. He toivoivat parannuksia, ja sitten alusta olisi täydellisempi ja ihmiset paljon onnellisempia. Jotkut astuivat ulos laiturilta tutkiakseen sitä ja julistivat sen vääräksi. Mutta minä näin, että melkein kaikki seisoivat lujina lavalla ja kehottivat poistuneita lopettamaan valituksensa; sillä Jumala oli Rakennusmestari, ja he taistelivat Häntä vastaan." Varhaiset kirjoitukset 258, 259.
Kun menemme ulos tekemään lähetystyötä ja jakamaan pamfletteja, jotka sisältävät kolmen enkelin sanomia, kuinka usein kuulemme tunnustautuneiden seitsemännen päivän adventistien sanovan jotain tällaista? ”Ei ole hyvää lähetystyötä asettaa peto, sen merkki ja kuva eteen. Se ei vain ole oikea tapa. Se on liian vaikeaa.” Vaikka he väittävät vain hylkäävänsä lomakkeen tai menetelmän, on selvää, että he pelkäävät, että viestimme voi tulla julkisesti tunnetuksi. Paavin julkinen paljastaminen huoraksi ja protestanttiset kirkot haureuden tyttäriksi tekee niistä epämukavaksi, etteivät nämä kirkot tuomitse adventisteja lahkona. He pelkäävät, että seurauksena olisi vastustuksen lisääntyminen ja adventismin hyväksynnän ja vaikutuksen aleneminen, ja he pelkäävät, että se saattaisi vihdoin saada aikaan vainoa. Ihmiset alkavat löytää vikoja alustasta, valittavat siitä ja haluavat parannuksia. (Katso Early Writings, 258.) He väittävät, ei ehkä nimenomaisesti sanoissaan, mutta teoillaan, että perustus rakennettiin väärällä tavalla. Nämä eivät ole vain muutamien adventistihenkilöiden tunteita, vaan tämä on politiikka, joka tunkeutuu koko SDA-organisaatioon, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Entinen yleiskonferenssin puheenjohtaja Neal Wilson sanoi Pacific Union Recorderissa: ”Työmme ei ole tuomita roomalaiskatolista kirkkoa.” 18. helmikuuta 1985. Se kuulostaa hyvältä, mutta mitä hän todella tarkoittaa? Siviilioikeudessa Wilson sanoi:Vaikka on totta, että seitsemännen päivän adventtikirkon elämässä oli ajanjakso, jolloin kirkkokunta omaksui selvästi roomalaiskatolisen vastaisen näkemyksen ja termiä "hierarkia" käytettiin halventavassa merkityksessä viittaamaan paavilliseen kirkon hallintomuotoon, tämä kirkon asenne ei ollut muuta kuin osoitus varhaisen dekonservatiivisen ja dekonservatiivisen anti-perinteisestä asenteesta. tällä vuosisadalla ja viime vuosisadan loppupuolella, ja joka on nyt siirretty historialliseen roskakoriin SDA-kirkon kannalta.” EEOC vs PPPA ja GC, siviiliasia nro 74-2025 CBR, 1975.
Kuinka voi tapahtua, että sellaisen kirkkokunnan johtaja, jonka Jumala kutsui varoittamaan paavin ponnisteluista, saattoi "lähettää" tuon viestin "historialliseen roskakasaan"? Kuinka hän voi hylätä Jumalan pyhän luottamuksen niin päättäväisesti? Neal Wilsonin täytyi todistaa uskostaan oikeussalissa rauhan aikoina, mutta hän petti sen. Hämmästyttävää on, että tämä lausunto ei ilmeisesti aiheuttanut laajaa närkästystä. Saa paljon enemmän vaikutelman, että presidentti muotoili juuri hyväksytyn näkökulman seitsemännen päivän adventistien keskuudessa. Ellen G. White kuvailee tätä asennetta seuraavilla sanoilla: "Valtuutetaan mielipide, että emme loppujen lopuksi ole niin paljon erimielisyyksiä olennaisissa asioissa kuin on oletettu, ja että pieni myönnytys saa meidät ymmärtämään paremmin Rooman kanssa. Aika oli, jolloin protestantit pitivät niin kalliisti ostettua omantunnon vapautta. He opettivat lapsiaan inhoamaan paavillisuutta ja katsoivat, että harmonian etsiminen Rooman kanssa olisi epäuskollisuutta Jumalaa kohtaan. Mutta kuinka paljon erilaiset tunteet nyt ilmaistaan.”Suuri taistelu, 563.
Jos nyt, rauhan aikoina, kiellämme uskomme avoimesti, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun lait asetetaan Jumalan käskyjä pitävälle kansalle? "Jos olet juossut jalkamiesten kanssa, ja he ovat väsyttäneet sinua, niin kuinka voit taistella hevosten kanssa? ja [jos] rauhan maassa, [johon] luotit, [he väsyttivät sinua], niin kuinka sinä menet Jordanin paisuessa?" Jeremia 12:5.
Babylon, ekumeeninen liike ja kolmen enkelin viestit
Adventistien keskuudessa selvä ymmärrys termistä "Babylon" heikkenee yhä enemmän ja antaa tiensä sekaannukselle. Eräs konferenssin johtaja sanoi minulle vuosia sitten, että ”Babylon on meissä”. Kysymykseni siitä, kuinka näissä olosuhteissa olisi mahdollista noudattaa kehotusta lähteä Babylonista, jäi ilman vastausta. Jotkut muut adventistijulkaisuista saadut määritelmät ovat, että Babylon on ”kaupunkini pahuutta”, ”pahoja vaikutteita” ja ”yritystä saada pelastusta omilla teoillaan”. Adventist Review, 31. joulukuuta 1992; Signs of the Times, kesäkuu 1992; Adventist Review, 31. joulukuuta 1992.
Täällä Saksassa "Babylon" on kuuma aihe. Syynä tähän on molempien Saksan adventtiliittojen jäsenyys ACK:ssa (Kristillisten kirkkojen konfederaatio), kansallisessa ekumeenisessa neuvostossa. Tämä jäsenyys tehtiin salaa, ja kansalle ilmoitettiin vasta jälkeenpäin. Keskustelut olivat kiellettyjä.
Huomaa: Huomasitko, että ACK:n jäsenyyttä haettiin vuonna 1986, joka on Orion-vuosi, mikä viittaa Tyatira-vaiheen alkuun? Ja Tyatira tarkoittaa: sopimus Isebelin, roomalaiskatolisen kirkon tai Babylonin kanssa. Mikä harmonia onkaan niiden välillä, jotka tutkivat historiaa ja profetiaa ja avaavat silmänsä! Milloin nämä uskolliset harvat myös ymmärtävät, että Orion – Jumalan taivaallinen kirja – vahvistaa 100-prosenttisesti kaikki nämä kauheat tapahtumat, ja muodostavat yhdessä Filadelphian viimeisen kirkon?
Peittääkseen itsensä adventistijohto täällä Saksassa on yrittänyt näyttää, ettei historiallinen määritelmämme "Babylonista" voi olla totta. R. Nickel, korkea-arvoinen ministeri, sanoi tämän adventistien jäsenyydestä ACK:ssa saarnassa Friedensaun adventtiteologisessa seminaarissa. ”Klassisessa uskontokunnassamme ”Babylon” tarkoittaa seuraavaa: Ilmestyskirjan äitihuoria tai roomalaiskatolista kirkkoa. Hänen turmeltuneet tyttärensä ovat protestanttisen uskon eri kirkkojen kaatuneita protestanttisia järjestöjä. . . . Kysymys kuuluu, onko se, mikä oli kerran pätevää ja nykyinen totuus, edelleen voimassa? Haluan palata ACK-keskusteluun, koska tässä se voidaan näyttää: Jos protestanttiset seurakunnat ovat todella osa Babylonia, kuinka voidaan mahdollisesti yhdistyä niiden kanssa ja saada ACK:n jäsen? Jos ottaisimme klassisen tulkinnan vakavasti, meidän kaikkien olisi vastustettava ACK:ia.” R. Nickel saarnassa, joka pidettiin Friedensaussa 2. marraskuuta 1996.
On tosiasia, että (melkein) kaikki ministerit ja johtajat kannattavat ACK-jäsenyyttä. Looginen johtopäätös on siis, että emme voi pitää kiinni "Babylonin" historiallisesta tulkinnasta ja samalla olla ekumeenisen liiton jäsen. (Ks. Luukas 16:13; 2. Korinttolaisille 6:14.) Kolmen enkelin sanoman sisältö vastustaa suoraan ekumeenista liikettä, koska meitä varoitetaan nimenomaisesti pedon kuvasta. Tämän sanoman julistaminen on ekumenian sääntöjen vastaista, koska mikään kirkko ei saa käännyttää muiden kirkkojen jäseniä. Kuinka sitten on mahdollista julistaa: "Lähde ulos hänestä, kansani!" jos joku on kyseisen liiton jäsen? Yhdestä asiasta voimme olla varmoja: katolilaiset eivätkä protestantit eivät hyväksyneet adventisteja ekumeenisen ACK:n jäseneksi ilman heiltä etukäteen saatua vahvistusta, että historiallinen käsitys Kolmen enkelin sanomista oli hylätty. Ja juuri niin tapahtui.
ACK-kokouksessa, jossa suositeltiin SDA-kirkon hyväksymistä jäseneksi, adventistiedustajilta kysyttiin suoraan, onko kolmen enkelin sanoman historiallinen tulkinta edelleen voimassa. Arnoldshainissa 3. ja 4. kesäkuuta 1992 pidetyn ACK-kokouksen pöytäkirja-asiakirjat antavat tämän raportin. "Roomalais-katolisen edustajan, tohtori HJ Urbanin pyynnöstä, kysyttiin konkreettisesti, pidetäänkö Ilmestyskirjan 13. luvun perinteinen adventistinen tulkinta pedon tunnistamisesta paaviksi, mikä rinnastettiin Antikristukseen, edelleen todeksi. Vastaus tähän kysymykseen oli, että tämä oli tapaus perinteestä, joka juontaa juurensa uskonpuhdistukseen ja olisi epäilemättä edelleen olemassa, mutta että ne olivat suurimmaksi osaksi parannettu paavin viran institutionaalisesta samastamisesta Antikristukseen. Pikemminkin ajatellaan, että Antikristus on piirteitä, jotka mahdollisesti löytyvät myös adventistikirkosta. Siksi Ilmestyskirjan 13. luvun perinteinen kritiikki voisi periaatteessa kohdistua myös Seitsemännen Päivän Adventtikirkkoa vastaan. Tämä selitys tyydytti katolisen puolen. Sen jälkeen ACK:n johto päätti suositella adventistien hyväksyvää hakemusta yhdistyneille jäsenille äänestettäväksi." 54 Fragen, asiakirja 3, 3.
Pohjois-Saksan liiton presidentti, herra Rupp, kielsi myös Jumalan antaman viestimme kirjeissään ACK:n presidentille piispa Heldille ja henkilökohtaisessa viestinnässään hänen kanssaan. Babylon tunnistettiin vain ehdoksi sellaisille asioille, joita voitiin löytää myös SDA-kirkosta. Piispa Held ei selvästikään tulkinnut liiton puheenjohtajan kirjeissä olevia mielipiteitä virheeksi, kuten hänen vastauksestaan näkyy:
"Rakas herra Rupp. . . . Yllä olevat näkemykset vahvistetaan nimenomaisesti, että sinä – puhuessasi ainakin SDA-kirkon johdon puolesta – sanoit meille, että SDA:t eivät enää usko, että "paavin uskonnollis-poliittisen voiman historiallisessa kehityksessä nähdään Raamatun profetioiden täyttymys. (Daniel 7, Ilmestyskirja 13 ja 17.)" " Asiakirja 1.
K. Schwarz, Saksan protestanttisen kirkon korkea-arvoinen virkamies, kirjoittaa: ”Seitsemännen päivän adventtikirkon vierailijajäsenyyden osalta ACK:ssa ymmärretään, että . . . mainitsemasi jännitteet [adventistien usko, että paavi on antikristus]. . . eivät enää ole osa SDA-oppeja." (Teoksessa Kobialka, M. 1994. Ecumenical Movement and World Government, 100.)
SDA-kirkon johtajat ovat aina sanoneet, että liittyminen ekumeeniseen liikkeeseen on loistava tilaisuus todistaa uskostamme. He sanovat, että tällä tavalla adventtisanomaa voidaan antaa paljon tehokkaammin muille seurakunnille. Mitä pilkkaa ja tekopyhyyttä! Ekumeenisen liikkeen jäsenyys on sanomamme pettämistä ja tarkoittaa Kristuksen ristiinnaulitsemista uudelleen. ("Näin, että kuten juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen, niin nimelliset seurakunnat ovat ristiinnaulinneet nämä viestit." Early Writings, 261.)
On olemassa monia inspiroituja ohjeita liittoutumisesta epäuskovien tai eri uskon uskovien kanssa. Haluan vain viitata kahteen lainaukseen Ellen G. Whiten kynästä:
"Jumalattomat sidotaan nippuihin, sidotaan säätiöihin, liitoihin, konfederaatioihin. Älkäämme pitäkö mitään tekemistä näiden järjestöjen kanssa. Jumala on hallitsijamme, hallitsijamme, ja Hän kutsuu meitä tulemaan pois maailmasta ja olemaan erillään.” Manuscript Releases, voi. 4, 87.
"Älkää antako Siionin muurien vartijat liittyä niihin, jotka tekevät tyhjäksi totuuden sellaisena kuin se on Kristuksessa. Älkää antako heidän liittyä uskottomuuden, paavin ja protestantismin konfederaatioon.”Seitsemännen päivän adventistien raamatunkommentti, osa 4, 1141.
Meidän pitäisi ymmärtää, mitä ACK todella on ja kuinka paavi näkee tämän ekumeenisen kokonaisuuden. Vieraillessaan Saksassa paavi Johannes Paavali II julisti Paderbornissa 22. kesäkuuta 1996: "Tämän maan kirkkoihin on muodostunut hyvät ekumeeniset yhteydet. He työskentelevät aktiivisesti yhdessä ekumeenisten komiteoiden kanssa, erityisesti "Saksan kristillisten kirkkojen liitossa" (ACK). Sitä kautta Saksaan tuli joitakin hyödyllisiä ehdotuksia kirkkoyhteisön muodostamiseksi. . . . Tavoittelemamme yhtenäisyyden on kasvattava askel askeleelta. . . . Siksi meidän velvollisuutemme on vähentää esteitä ja etsiä enemmän yhteyttä luottaen lujasti siihen, että Herra johdattaa meidät siihen loistokkaaseen päivään, jolloin täydellinen uskon ykseys on saavutettu ja voimme viettää harmonisesti yhdessä Herran pyhää eukaristiaa.” Verlautbarungen des Apostolischen Stuhls, 126, Bonn 6/1996, 22ff.
Mitä adventistit etsivät ACK:sta? Haluavatko he viettää eukaristiaa yhdessä katolisten kanssa?
Omega on jo täällä. Auttakoon Herra meitä näkemään sen ja toimimaan sen mukaisesti.
Mitä on tehtävä?
Miten meidän tulee reagoida tähän tilanteeseen? Monet adventistit ovat hämmentyneitä eivätkä tiedä mitä tehdä. Näyttää siltä, ettei kukaan olisi odottanut luopumuksen valtavia ulottuvuuksia, vaikka sisar White kirjoitti: ”Omega on luonteeltaan mitä hämmästyttävin.” Valitut viestit, kirja 1, 197. Adventisteina olemme kuulleet pian tulevasta kokeesta ja puhuneet siitä itsekin, mutta nyt se on läsnä ja vain harvat ovat tietoisia siitä.
Alfa-kriisiä koskevissa inspiroiduissa kirjoituksissa vastataan selkeästi kysymykseen, kuinka meidän tulee käsitellä Omega-kriisiä. Omega-kriisissä on noudatettava samoja periaatteita, sillä historia toistaa itseään. Mitä neuvoja Ellen G. White antoi alfa-kriisin aikana? Tässä on yksi esimerkki: ”Vanhin ja rouva Farnsworthia on pyydetty viettämään aikaa Battle Creekissä työskentelemään kirkon hyväksi. Kannustan heitä tekemään niin ja neuvon heitä tekemään työtä. Vanhin Farnsworthin ja vanhin AT Jonesin on hyvä seisoa rinta rinnan saarnaamassa Sanaa tabernaakkelissa jonkin aikaa ja antaa trumpetille tietyn äänen. Battle Creekissä on sieluja, jotka tarvitsevat vahvistumista. Monet kuulevat mielellään varoituksen ja erottavat sen. Mutta vanhin Farnsworthin ei pitäisi jäädä Battle Creekiin kauaa. Kirjoitan nämä asiat sinulle, koska on tärkeää, että ne ymmärretään. Jumalalla olisi lahjakkaita miehiä, jotka eivät poikkea vanhurskauden periaatteista puolustamaan totuutta Battle Creekin tabernaakkelissa. Yhden miehen ei pitäisi olla Battle Creekissä pitkään aikaan. Kun hän on jonkin aikaa uskollisesti julistanut totuutta, hänen tulee lähteä työskentelemään muualle ja nimitettävä joku muu, joka antaa trumpetille tietyn äänen." Paulson Collection, 108.
Tässä todistuksessa inspiroitu kynä antaa meille tarkan kuvauksen velvollisuudestamme sekä Alfa- että Omega-kriisissä. Kaksi näkökohtaa on selkeästi korostettu. Toisaalta meidät on kutsuttu antamaan trumpetille tietty ääni varoittaaksemme veljiämme ja sisariamme. Toisaalta meitä varoitetaan olemaan altistamasta itseämme luopumuksen vaikutukselle liian pitkäksi aikaa.
Ensimmäisen näkökohdan, antaa trumpetille tietyn äänen, pitäisi olla ensimmäinen askel jos olemme osa kirkkoa, joka on saastuttama luopumuksen. Toistuvasti Ellen G. White vaati päättäväisiä toimia alfa-kriisin aikana. Tässä muutamia lainauksia:
”Minulle näytettiin taso, joka oli tuettu massiivipuilla – Jumalan sanan totuuksilla. Joku korkeavastuullinen lääkintätyössä ohjasi tätä miestä ja tätä miestä irrottamaan tätä alustaa tukevat puut. Sitten kuulin äänen sanovan: 'Missä ovat vartijat, joiden pitäisi seisoa Siionin muureilla? Ovatko he unessa? Tämän perustuksen rakensi Mestarityöläinen, ja se kestää myrskyn ja myrskyn. Sallivatko he tämän miehen esittää oppeja, jotka kieltävät Jumalan kansan menneen kokemuksen? On tullut aika ryhtyä päättäviin toimiin. " Valitut viestit, kirja 1, 204.
"Taistelu on käynnissä. . . . Missä Hänen vartijansa ovat? Seisovatko he korkeassa tornissa antaen vaaramerkin, vai antavatko he vaaran ohittaa huomiotta?" Ibid., 194.
”Pysyvätkö instituutioissamme olevat miehet hiljaa antaen salakavalat harhaluulot levittää sielujen tuhoon? . . . Eikö olisi aika kysyä itseltämme: Annammeko vastustajan johdattaa meidät luopumaan totuuden julistamisesta? Ibid., 195.
"Tarvitaan valppaita toimia. Välinpitämättömyys ja laiskuus johtavat henkilökohtaisen uskonnon ja taivaan menettämiseen.”Ibid.
"Jos Jumala inhoaa yhtä syntiä enemmän kuin toista, johon Hänen kansansa on syyllinen, se ei tee mitään hätätilanteessa. Välinpitämättömyyttä ja puolueettomuutta uskonnollisessa kriisissä Jumala pitää vakavana rikoksena ja on yhtä pahinta vihamielisyyttä Jumalaa kohtaan." Todistukset, voi. 3, 281.
Auttaakseen meitä todella ymmärtämään tämän hätätilan hirvittävän vaaran, jossa olemme, Jumala antoi Ellen G. Whitelle näyn jäävuori.
Huomaa: Kyllä, rakkaat veljet, tulemme jälleen täyden ympyrän. Tietämättä tarkalleen, mihin opinnot johtavat, aloitin tämän verkkosivuston samalla lainauksella Ellen G. Whitelta! Muistatko? (Jäävuori Edessä!)
”Eräänä iltana kohtaus esitettiin selvästi edessäni. Alus oli vesillä raskaassa sumussa. Yhtäkkiä tähystäjä huusi: "Jäävuori edessä!" Siellä, korkealla laivan yläpuolella, oli jättimäinen jäävuori. Arvovaltainen ääni huusi: "Meet it!" Ei ollut hetkeäkään epäröintiä. Oli välittömän toiminnan aika. Insinööri käytti täydellä teholla, ja ratissa ollut mies ohjasi aluksen suoraan jäävuoreen. Hän törmäsi jäähän. Tuli pelottava järkytys, ja jäävuori hajosi moniksi paloiksi ja putosi ukkosen kaltaisella äänellä kannelle." Valitut viestit, kirja 1, 205.
"Minua neuvotaan puhumaan selkeästi. 'Tapaa se', on minulle puhuttu sana. "Tapaa se lujasti ja viipymättä." . . . Kirjassa "Elävä temppeli" esitetään tappavien harhaoppien alfa. Omega seuraa, ja ne, jotka eivät ole halukkaita ottamaan huomioon Jumalan antamaa varoitusta, vastaanottavat sen. . . . Minulla on voimakas kaipuu nähdä heidän seisovan vapaina Herrassa. Rukoilen, että heillä olisi rohkeutta seistä lujina totuuden puolesta sellaisena kuin se on Jeesuksessa, pitäen lujasti luottamuksensa alusta loppuun asti.” Valitut viestit, kirja 1, 200.
"He ovat nähneet vääriä liiketoimia ja kuulleet vääriä sanoja ja nähneet vääriä periaatteita noudatetun, eivätkä ole puhuneet nuhteella peläten, että heidät torjutaan. Kehotan niitä, jotka ovat olleet yhteydessä näihin sitoviin vaikutuksiin, murtamaan ikeen, johon he ovat jo kauan alistuneet, ja seisomaan vapaina ihmisinä Kristuksessa. Mikään muu kuin määrätietoinen ponnistelu ei katkaise heidän yllättävää loitsua." Valitut viestit, kirja 1, 197.
Kuinka mahdollisesti kehotus päättäviin toimiin voi olla kiireellisempi? Jokaisella, joka havaitsee luopumuksen, on velvollisuus vastustaa sitä vastaan tinkimättä. Jos joskus oli aikaa istua ja olla hiljaa ja kuunnella virheellistä saarnaa loppuun asti (mitä epäilen), jotta vahingollinen virhe voidaan osoittaa koko seurakunnalle, se aika on ohi. Ei riitä, että puhutaan ministerin kanssa jälkikäteen, yksityisesti, kun erehdys on päässyt ihmisten mieliin.
"Jokainen herättäköön nyt ja tehköön niin kuin hänellä on mahdollisuus. Anna hänen puhua sanoja oikeaan aikaan ja sopimattomana ja odottaa Kristukselta rohkaisua ja voimaa hyväntekeväisyydessä. . . . Viestini sinulle on: Älä enää suostu kuuntelemaan ilman protestia totuuden vääristymistä vastaan. Paljasta teeskentelevät viisaudet, jotka, jos ne otetaan vastaan, saavat ministerit, lääkärit ja lääkintälähetystyöntekijät jättämään totuuden huomiotta. Jokaisen on nyt seisottava valppaana. Jumala kutsuu miehiä ja naisia ottamaan kantansa prinssi Emmanuelin veren tahraan lipun alle. Minua on ohjeistettu varoittamaan kansaamme; sillä monet ovat vaarassa saada teorioita ja sofistioita, jotka horjuttavat uskon peruspilareita." Valitut viestit, kirja 1, 195, 196.
Pelastakaa nuorisomme
Ellen G. White varoitti monta kertaa, ettei nuoria tulisi lähettää Battle Creekin yliopistoon. Hän pelkäsi adventtinuorten puolesta siellä vallitsevan tuhoisan vaikutuksen vuoksi. "Ne, jotka ovat kokoontuneet Battle Creekiin ja joita pidetään siellä, näkevät ja kuulevat monia asioita, jotka heikentävät heidän uskoaan ja synnyttävät epäuskoa." Paulson Collection, 109.
Mutta entä korkeakoulumme ja seminaarimme nykyään? Onko tilanne yhtään parempi kuin silloin Battle Creekissä? Minulla ei ole niin paljon tietoa adventtikoulujen tilasta Yhdysvalloissa, mutta tiedän jotain saksalaisista seminaareista. Näissä kouluissa hylätään historiallinen adventistinen pyhäkköopetus, opetetaan Raamatun kritiikkiä, seitsemän päivän luomisaikaa ja odotus Kristuksen välittömästä toisesta tulemisesta kielletäänjne. Nämä asiat ovat hyvin dokumentoituja ja vahvistaneet saksalaisen seminaarin opiskelijat.
Mikä tällaisen koulun tarkoitus on? Se on uskomme totuuden välittäminen seuraavalle sukupolvelle. Mutta jos koulu välittää virheitä opiskelijoille tänään, huomisen sananpalvelijat välittävät nämä virheet seurakunnalleen. Tällä tavalla totuus puretaan ja ihmiset tuhotaan tiedon puutteen vuoksi.
Tämä tilanne on erittäin vaarallinen etenkin nuorillemme. Mikä on adventtinuorten tila tänään? Muistan erään illan, kun vaimoni ja minulla oli rukousaika, jolloin hän rukoili adventistiystäviensä puolesta, joita hänellä oli nuoruudessaan. Ajatellen heitä vaimoni istui alas ja itki ja itki eikä voinut lopettaa. Hyvin harvat hänen vanhoista ystävistään olivat edelleen totuudessa. Melkein kaikki olivat menneet maailmaan; jotkut SDA-kirkon jäseninä, toiset ovat täysin hylänneet ammattinsa.
Mutta onko se kenellekään yllättävää? Mitä nuoret tekevät, kun he kokoontuvat yhteen lepoiltapäivänä? Olen nähnyt sen niin usein: pakollisen lyhyen omistautumisen jälkeen (jos ollenkaan) he alkavat pelata koripalloa, pöytätennistä tai mitä tahansa. Kerran tapasin papin, joka kokosi seurakuntansa nuoret yöistuntoon katsomaan videoita. He katsoivat elokuvia, joissa oli seksiä ja rikoskohtauksia aamuun asti.
Ihmettelen kuinka moni adventisti luulee täyttäneensä kaikki velvollisuutensa, kun he uskovat lapsensa saarnaajien ja sapattikoulujen opetukseen. Kuinka harvat ajattelevat, kuinka kirkon vaikutus vaikuttaa heidän lapsiinsa, he käyvät joka sapatti?! Jopa alfakriisissä Ellen G. White varoitti kerta toisensa jälkeen, että meidän ei pitäisi altistaa itseämme sellaiselle uskoa tuhoavalle vaikutukselle. Tämä koskee erityisellä tavalla muovautuvaa nuorisoa. Hän kirjoitti:
”Sanoisin, että ole varovainen, mitä liikkeitä tehdään. Ei ole Jumalan tarkoitus, että nuorisoamme kutsutaan Battle Creekiin.” Battle Creek Letters, 4.
"Me protestoimme Herran, Israelin Jumalan, nimessä nuorisoemme kutsumista vastaan paikkaan, johon Herra on ilmoittanut, ettei heidän pidä mennä." Battle Creek Letters, 4, 5.
”Herran minulle antama valo – jota nuoremme eivät saa kerätä Battle Creekissä saadakseen koulutusta – ei ole mitenkään muuttunut. Se, että Battle Creekissä sijaitseva Sanitarium on rakennettu uudelleen, ei muuta valoa. Kaikki se, mikä menneisyydessä teki Battle Creekistä paikan, joka ei sovellu nuorisollemme, on olemassa nykyään, mitä tulee vaikuttamiseen." Battle Creek Letters, 4.
Kun uskollinen vanhin Haskell ja hänen vaimonsa saivat kutsun tulla Battle Creekiin, Ellen G. White neuvoi:
”Ei ole minulle yllätys, että saat kutsun mennä Battle Creekiin ja antaa raamatuntunteja sairaanhoitajille ja lääketieteen opiskelijoille. Minulle on annettu ohje, että teidän nimenne yritetään saada Battle Creekin sairaanhoitajien opettajiksi, jotta Sanitariumin johtajat voivat sanoa ihmisillemme, että vanhin ja rouva Haskell pitävät Battle Creek Sanitariumin sairaanhoitajille opetuskurssin ja käyttävät tätä keinona houkutella Battle Creek -kouluun niitä, jotka muutoin varoittaisivat heidän koulutustaan." Paulson Collection, 108.
Jotkut sanovat, että Ellen G. Whiten kehotukset lähteä Battle Creekistä annettiin vain keskittymisen estämiseksi kyseiseen paikkaan. Mutta tämä on vain osa totuutta. Seuraava lausunto veli ja sisar Haskellille saattaa kuulostaa uskomattomalta monille helposti rakastaville sieluille: "On vähän toivoa yhteen suuntaan: Ottakaa nuoret miehet ja naiset ja sijoittakaa heidät paikkaan, jossa he joutuvat mahdollisimman vähän kosketuksiin kirkkojemme kanssa, jotta nykyään vallitseva alhainen hurskaus ei hapattaisi heidän ajatuksiaan siitä, mitä tarkoittaa olla kristitty." Manuscript Releases, voi. 12, 333.
Jos protestiasi luopumusta vastaan ei oteta huomioon, sinulla on vaihtoehto: joko jäät ja kestät luopumusta tai lähdet ja pelastat itsesi ja perheesi näiltä vaikutuksilta. Vaikutus, jonka annat vaikuttaa sieluusi, ratkaisee ikuisen kohtalosi. "Jokainen paljastaa sen nipun luonteen, jolla hän sitoo itsensä." 1888 Materials, 995. Ellen G. White tuo meille tämän asian kotiin: ""Out of Battle Creek" on viestini." Paulson Collection, 111.
Hakemus ja johtopäätös
Jotkut saattavat sanoa: ”Kirkossani ei opeteta panteismia. En voi soveltaa näitä lausuntoja paikalliseen tilanteeseeni." Ehkä olet oikeassa. Ylistys Jumalalle jokaisesta paikallisesta seurakunnasta, joka edelleen seisoo Kolmen Enkelin sanoman perustotuuksien varassa. Niitä on edelleen, mutta niiden määrä vähenee päivä päivältä. Muista kuitenkin, kun arvioit kirkkoasi, että panteismi ei yksin ole Omega-kriisin aihe, vaan se ilmentää monia muita periaatteita. Esitä itsellesi kysymys: Kuinka he kohtelevat profetian henkeä? Pidetäänkö sitä henkeytettynä ja erehtymättömänä Jumalan sanana, joka on annettu meille Hänen viimeisen kerran profeettansa kautta? Miten seurakunnan johtajat reagoivat, kun yritit korjata heitä? Ymmärsivätkö he ja katuivatko he?
"Niistä, jotka jatkuvasti tekevät työtä horjuttaakseen uskoa sanomaan, jonka Jumala lähettää kansalleen, minua neuvotaan sanomaan: 'Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä." Review and Herald, 23. heinäkuuta 1908.
Onko kirkkosi osa ekumeenista organisaatiota? Miten vastuullisissa tehtävissä olevat miehet reagoivat, kun vastustit sitä vastaan? Ymmärsivätkö he ja katuivatko he? Ehkä voit olla samaa mieltä kanssani siitä, että sinut erotetaan ekumeenisesta liikkeestä, mutta et erota tunnustautuneista adventisteista, jotka hyväksyvät ja kannattavat ekumeenista jäsenyyttä. Sinun olisi hyvä harkita uskollisen Nehemian esimerkkiä. "Kun ne, jotka yhdistyvät maailman kanssa, mutta vaativat suurta puhtautta, vetoavat liittoon niiden kanssa, jotka ovat koskaan olleet totuuden asian vastustajia, meidän tulee pelätä ja välttää heitä yhtä päättäväisesti kuin Nehemia." Profeetat ja kuninkaat, 660.
Tarjotaanko kirkossasi outoa tulta teatteriesitysten, maallisen tai karismaattisen musiikin muodossa? Käyttääkö ministeri NLP:tä tai jotain vastaavaa? Miten kirkkosi reagoi, kun protestoit sitä vastaan? Ymmärsivätkö he ja katuivatko he? "Kun Israelin miehet näkivät pappien turmeltuneen toiminnan, he ajattelivat, että heidän perheilleen oli turvallisempaa olla tulematta määrättyyn palvontapaikkaan. Monet lähtivät Siilosta rauhansa häiriintyneenä, närkästyneisyytensä heränneenä, kunnes he vihdoin päättivät uhrata itse uhrauksensa ja päättelivät, että tämä olisi Jumalalle täysin yhtä otollista kuin pyhäkössä harjoitettujen kauhistusten hyväksyminen millä tahansa tavalla." Aikojen merkit, 1. joulukuuta 1881.
Lunastuksen tarina 322-324:
”Suuri vastustaja yritti nyt saada keinotekoisesti sitä, mitä hän ei ollut onnistunut saamaan väkisin. ... He ehdottivat, että kristittyjen tulisi tehdä myönnytyksiä, jotta kaikki voisivat yhdistyä Kristukseen uskomisen alustalla.
Nyt seurakunta oli pelottavassa vaarassa. Vankila, kidutus, tuli ja miekka olivat siunauksia tähän verrattuna. Jotkut kristityistä pysyivät lujina ja julistivat, etteivät he voineet tehdä kompromisseja. ... Se oli syvän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille. Teeskennellyn kristinuskon peitossa Saatana tunkeutui kirkkoon turmellakseen heidän uskonsa ja kääntääkseen heidän mielensä pois totuuden sanasta. ...
Mutta valon ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan välillä ei ole liittoa, eikä heidän seuraajiensa välillä voi olla liittoa. Kun kristityt suostuivat yhdistymään niiden kanssa, jotka olivat vain puoliksi kääntyneet pakanuudesta, he astuivat polulle, joka johti yhä kauemmas totuudesta. Saatana riemuitsi siitä, että hän oli onnistunut pettämään niin suuren joukon Kristuksen seuraajia. Sitten hän toi voimansa kantaakseen heitä täydellisemmin ja innoitti heitä vainoamaan niitä, jotka pysyivät uskollisina Jumalalle. Kukaan ei ymmärtänyt niin hyvin kuinka vastustaa tosi kristillistä uskoa kuin ne, jotka olivat kerran puolustaneet sitä; ja nämä luopiokristityt yhtyessään puolipakanallisten kumppaneidensa kanssa suuntasivat taistelunsa Kristuksen oppien keskeisimpiä piirteitä vastaan. ...
Pitkän ja ankaran konfliktin jälkeen harvat uskolliset päättivät purkaa kaiken liiton luopiokirkon kanssa, jos tämä edelleen kieltäytyi vapauttamasta itseään valheesta ja epäjumalanpalveluksesta. He näkivät, että erottaminen oli ehdottoman välttämätöntä, jos he tottelivat Jumalan sanaa. He eivät uskaltaneet sietää heidän omalle sielulleen kohtalokkaita virheitä ja näyttivät esimerkkiä, joka vaarantaisi heidän lastensa ja lastensa uskon. Turvatakseen rauhan ja ykseyden he olivat valmiita tekemään minkä tahansa myönnytyksen, joka oli sopusoinnussa uskollisuuden kanssa Jumalalle; mutta he ajattelivat, että jopa rauha olisi liian kallis periaatteen uhrauksilla. Jos ykseys voitaisiin turvata vain totuuden ja vanhurskauden kompromissilla, olkoon eroja ja jopa sotaa. Olisiko seurakunnalle ja maailmalle hyvä, jos ne periaatteet, jotka saivat aikaan noita vankkumattomia sieluja, herättäisivät henkiin Jumalan tunnustautuneiden ihmisten sydämissä.
Otammeko opiksemme menneestä? Tunnistammeko vierailumme ajan? Toimimmeko oikeiden periaatteiden mukaan? Auttakoon Herra meitä tällä kaikkein ratkaisevimmalla hetkellä, jolloin meidän ja perheidemme iankaikkinen kohtalo on päätetty.
Muutamat uskolliset adventistien joukossa kärsivät uskomattoman paljon! Tunnen tämän myös henkilökohtaisesti. Tulee sellainen vaikutelma, että kirkoissamme kallistuu tuulimyllyjä; tunnet olevasi yksinäinen, hylätty ja voimaton. Onko se vain kärsivällisyyden testi? Vai odottaako Jumala oikeaa hetkeä ja haluaa antaa kansalleen viimeisen mahdollisuuden? Milloin Hän lopulta puuttuu asiaan ja vaatii oikeutta? Mitä tapahtui, jotta vihollinen valtasi kirkkomme? Oliko se oma välinpitämättömyytemme ympärillämme olevia oppeja ja tapahtumia kohtaan? Moniin kysymyksiin ei luultavasti saa vastausta paitsi ikuisuudessa, mutta jotkin voimme jo ymmärtää. Jatketaan pohdintaa!
Joten, keitä ovat nämä johtajat, jotka eivät ole oikaiseet ja parantaneet näitä vääriä oppeja 61 vuoden kirkon historian aikana? Kyllä, ystäväni, upea artikkeli ylhäältä sanoo sen hyvin selvästi: he ovat Ecu-adventistit! He halusivat myydä meidät – ja he ovat myyneet meidät – paavikunnalle, aivan kuten kaikki muutkin entiset protestanttiset kirkot on myyty Saatanalle. He eivät siis ole edes adventisteja, vaan Saatanan opetuslapsia!
Olemme puhuneet koko ajan Pergamosta, mutta meidän on vihdoin tultava ymmärtämään, että olemme olleet Thatira-vaiheessa jo Orion-vuodesta 1986 lähtien. Tuolloin vuonna 1949 alkaneesta tuli jopa kauhea, kaiken läpäisevä todellisuus. Väärä oppi Jeesuksen lankeamattomasta luonnosta ajoi meidät suoraan luopumukseen ja sopimukseen Saatanan huoran kanssa. Siksi seurakuntamme tila on tänään niin huono, että hyvin surulliset ja huolestuneet uskolliset veljemme huokaavat ja itkevät yötä päivää. Saamani posti puhuu tätä kieltä. Seurakunta on täysin jakautunut ja hajallaan, mutta silti vallitsee uskomaton epätasapaino niiden hyväksi, jotka sallivat "se naisen Isebelin, joka kutsuu itseään profeettaksi, opettaa ja vietellä palvelijoitani harjoittamaan haureutta ja syödä epäjumalille uhrattua". Kirkkomme maailmanlaajuisesti meni sänkyyn paavin kanssa ja harjoitti haureutta.
Puhuimme nikolaitaaneista tai eku-adventisteista, mutta Tyatira-aikakaudella tiedämme tarkalleen, miksi näitä johtajia kutsutaan, jotka johtavat meidät näihin oppeihin ja tähän käyttäytymiseen, koska on olemassa erityinen ryhmä, jolla on juuri tämä tehtävä ja nämä taktiikat ja opetukset: jesuiitat. Tämä paavinvallan taisteluyksikkö perustettiin uskonpuhdistuksen kumoamiseksi. On aika, veljet ja sisaret, herätä ja pysäyttää nämä pahan edustajat omissa riveissämme. Jos haluat lukea, mitä jesuiitat vannovat virkaanastujaisissaan, etsi se verkosta. Kun julkaisin heidän valansa äskettäin foorumilla, huomasin olevani välittömästi ja ikuisesti karkotettu, koska kukaan ei halua myöntää totuutta. Se on niin kauheaa!
Jos siis kuuntelet jonkun opettavan, joka sanoo, "Saatana kiusasi Jeesusta ulkopuolelta kuten mekin, mutta Hänellä ei ollut taipumusta tehdä syntiä kuten meillä" niin tiedätte nyt, rakkaat veljet, että kuuntelette nikolaitalaista tai jesuiitaa (tai heidän seuraajiaan) etkä tervettä adventistia, jonka juuret ovat Jeesuksen uskossa. Ja mitä Jeesus käskee meidän tekevän sellaisille? Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaitalaisten tekoja, joita minäkin vihaan. (Ilmestys 2:6)
Vihaa nikolaitaanien tekoja, mutta ei henkilöä! Ehkä he ovat vain yksi, joka on petetty. Kuitenkin:
Samoin sinulla on ne, jotka pitävät nikolaitalaisten oppia, jota minä vihaan. (Ilmestys 2:15)
Pitäisikö meidän sietää tätä oppia keskuudessamme tämän jakeen mukaan? Ei, heidät on poistettava tehtävistään ja korvattava muilla, jotka pitävät kiinni totuudesta.
Katua; tai muuten minä tulen pian luoksesi ja taistelen heitä vastaan suuni miekalla. (Ilmestys 2:16)
Kuinka me teemme parannuksen seurakuntana? Milloin Jumala taisteli suunsa miekalla tätä oppia vastaan? Vai onko tämä vielä tulossa? Jos se on jo tapahtunut, niin miksi emme tiedä siitä mitään? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, joita meidän tulee pohtia syvällisesti.
Koska Jeesuksen lupaus taistella Raamatun avulla niitä vastaan, jotka eivät tee parannusta, annettiin Pergamos-vaiheessa vuosina 1936-1986, ja koska tiedämme myös, että Pergamoksen moittiminen alkoi vuonna 1949, meidän pitäisi odottaa, että Jumala aloitti sodan Sanansa kanssa juuri tähän aikaan – toisin sanoen pian vuoden 1949 jälkeen, kun seurakunta oli vaarallisessa tilanteessa. Jäimmekö kaipaamaan mitään, mikä tapahtui näinä vuosina pian vuoden 1949 jälkeen, mikä täytti tämän profetian? Rakkaat veljet ja sisaret, se, mitä aiomme löytää, on kaiken kuvauksen vastaista.
Kun käsittelin vuoden 1950 asioita, tajusin, mitä Orion todella on, koska nämä vuodet merkitsevät Jumalan lähettämän tärkeimmän viestin tukahduttamista seurakunnallemme. Olen rukoillut paljon, että Jumala auttaisi minua keräämään kaikki tiedot, joita tarvitsette muodostaaksenne jälleen uskon yhtenäisyyden kaikkien ryhmittymien ja "äitikirkon" kesken ennen kuin viimeinen yleiskonferenssin istunto pidetään kesä-heinäkuussa 2010 Atlantassa.
Tutkiessani tätä aihetta löysin kadonneen asiakirjakokoelman, joka voidaan tunnistaa vain intensiivisimmällä tutkimuksella. Vain muutama piilotettu vihje muutamilla yhtä surullisten ja uskollisten adventistien web-sivustoilla saa minut oikealle tielle. Nyt haluaisin tehdä teille yhteenvedon siitä, mitä tapahtui valtaistuinlinjavuonna 1950...
Vuonna 1950 Jumala lähetti kaksi vanhinta (joista myöhemmin tuli SDA-kirkon pastorit, jotka palvelivat vuosikymmeniä ja arvostettuja), Robert Wielandin ja Donald K. Shortin seitsemännen päivän adventistien yleiskonferenssin maailmanlaajuiseen istuntoon. He olivat jo etukäteen kommunikoineet yleiskonferenssin kanssa erittäin tärkeistä vastalauseistaan tiettyihin asioihin, mutta heitä oli ohjeistettu vartioimaan asiaa tiukasti salassa ja kirjoittamaan tutkimustuloksensa tästä kiistanalaisesta aiheesta käsikirjoitusmuodossa. Siksi nämä kaksi vanhinta, jotka tulivat Afrikan lähetyskentältä, kokosivat kattavan kirjan, jonka nimeksi he kutsuivat ”1888 uudelleen tutkittu”.
Yleiskonferenssissa Minneapolisissa vuonna 1888 jotain kauheaa oli jo tapahtunut. Käsittelin tätä lyhyesti artikkeleissani, joiden otsikko on Historia toistaa. Neljännen enkelin valo oli hylätty. Seurauksena oli, että adventtikirkko menetti kynttilänjalan, ja kuten israelilaiset ennen heitä, heidän täytyi vaeltaa jälleen "40" vuotta erämaassa ennen kuin Jeesus saattoi tulla viemään heidät kotiin. Elders Wieland & Short otti tämän asian uudelleen esille vuonna 1950, koska he olivat tutkineet asiaa vuosia ja halusivat myös vastustaa "uutta" kristologiaa. Se, mikä paljastui, oli selvä osoitus siitä, ettei seurakunta voisi koskaan tulla Kanaaniin ilman sitä yrityksen katumus. He kirjoittivat asiakirjansa ”1888 Re-Examined” aikoessaan herättää yleiskonferenssin jäsenet tällä lisävalolla, jonka he olivat saaneet opintojensa kautta, ja he yrittivät saada heidät palaamaan vanhoille tavoille. Se oli erittäin räjähdysherkkä aihe, kun ottaa huomioon, että vuonna 1949 kirkko oli juuri päättänyt kääntyä vielä kauemmaksi oikealta tieltä.
Lähetettyään käsikirjoituksensa yleiskonferenssille, heitä kiellettiin välittämästä mitään tietoa kenellekään kirkon jäsenelle. Vanhimmat suostuivat ilman vastarintaa, mutta "kauhea" tilanne oli jo tapahtunut. Ennen kuin levityskielto julistettiin, jotkut vanhinten ystävät olivat jo kopioineet ja asettaneet tämän tärkeän asiakirjan – joka sisältää yli 200 sivua erittäin räjähdysherkkää materiaalia – muiden jäsenten saataville. Lähetyssaarnaajat matkustivat takaisin Afrikkaan ja odottivat kärsivällisesti vastausta yleiskonferenssilta.
Heidän piti odottaa pitkään. Jotkut olivat jo ymmärtäneet, että Wielandin ja Shortin sanoma oli toinen kerta, kun Ilmestyskirjan 18. neljännen enkelin valo lähetettiin yleiskonferenssille. Kärsimättömyys kasvoi Jumalan uskollisten keskuudessa toivoen, että tällä kertaa miekkallaan sotiva Jumala voittaisi taistelun, mutta sanoma oli jätetty huomiotta jo vuonna 1950. Yleiskonferenssissa kesti kauan vastata. Joulukuussa 1951, uskomaton ja kauan odotettu vastaus tuli yleiskonferenssista. Neljännen enkelin valo oli hylätty toisen kerran, ja tällä kertaa tavalla, jota voidaan verrata vain avoimeen loukkaukseen jokaista uskollista seitsemännen päivän adventistia kohtaan. Sen sanottiin olleen veljien petos ja että se kaikki pitäisi lakaista pöydän alle.
Seuraavina vuosina (silloisten) pastorien Wieland ja Shortin ja yleiskonferenssin välillä oli jonkin verran kirjeenvaihtoa heidän tutkimuksestaan. Huolellisen salapoliisityön kautta löysin vihdoin kaikki nämä asiakirjat, mukaan lukien käsikirjoituksen ”1888 Re-Examined” alkuperäisessä muodossaan vuodelta 1950. Kaikki asiakirjat, jotka liittyvät vuonna 1950 alkaneisiin tapahtumiin, oli jo koottu dokumenttikokoelmaan ”Varoitus ja sen vastaanotto”. AL Hudson, Oregonissa sijaitsevan Bakerin seitsemännen päivän adventistikirkon päävanhin, oli kerännyt nämä asiakirjat ja esittänyt ne vielä kerran yleiskonferenssissa vuonna 1959 – ilman menestystä, kuten voit kuvitella.
Kun aloin tutkia näitä asiakirjoja, valo loisti sydämeeni. Jumalan valo! Neljäs enkeli oli tullut alas jo kahdesti, haluten antaa valonsa. Sitaatti ylhäältä saa siten kokonaan uuden merkityksen: "Yksi asia on varmaa, että se toteutuu pian: suuri luopumus, joka kehittyy ja lisääntyy ja vahvistuu, ja jatkuu niin, kunnes Herra laskeutuu huudolla taivaasta.” {Special Testimonies, sarja B, nro 7, s. 57}. Herra laskeutui alas jo kahdesti huudolla taivaasta – ensimmäisen kerran vuonna 1888 ja toisen kerran vuonna 1950.
Hänen kutsunsa jäi kuitenkin kuulematta, mutta Jumalan kärsivällisyys on käytännössä ehtymätön. Hän on hyvin kärsivällinen lapsiaan kohtaan, koska Hän haluaa syntisen tulevan parannukseen ja lopulta pelastukseen. Myös sairas seurakuntamme voisi parantua tällä valolla. Se on vain lopulta hyväksyttävä. Meidän on tultava kypsiä Jumalan lapsia ja saatava johtajamme olemaan enää torjumatta valoa.
Orion osoittaa vuosiin 1949 ja 1950. Näitä rivejä kehystävät jumalallisen neuvoston kolme persoonaa ja nykyisen käsitykseni mukaan tulkitsen tämän tarkoittavan, että Jumala haluaa kertoa meille, että Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat täysin vuoden 1950 sanoman takana. Poika ja Isä muodostavat vuoden 1950 linjan. Miksi?
Vuoden 1950 sanoma on todellakin jatkoa vuoden 1888 sanomalle "Uskon vanhurskaus", mutta sitä sanomaa ei koskaan ymmärretty tai opetettu kunnolla. Kaikkia näitä kysymyksiä käsitellään artikkelissa "1888 Re-Examined". Kyse on viime kädessä pelastussuunnitelmasta ja oikeasta ymmärryksestä suhteestamme Jumalan käskyihin. Sanoma olisi pitänyt nimetä oikein: "Ei vanhurskautta uskon kautta, jos usko on kuollut" tai "Vanhurskaus elävän uskon kautta".
Isä lähetti Poikansa maan päälle täyttämään tuon sanoman ensimmäisen osan, meidän vanhurskautuksemme. Pyhä Henki vaikuttaa meissä yhdessä Kristuksen palveluksen kanssa taivaallisen pyhäkön pyhimmässä paikassa, sanoman toista osaa: kuuliaisuutta ja pyhitystä. Valon ja pimeyden välinen suuri kiista on siitä, löytyykö tarpeeksi uskovia, jotka pitävät Jumalan käskyt ja vahvistavat sen todistuksellaan.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa todistajaksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matteus 24:14)
Siinä on kyse Isän Jumalasta todistamisesta ja sen osoittamisesta, että on ainakin 144,000 XNUMX uskollista, jotka pitävät ja tunnustavat Hänen käskynsä Saatanan kiusauksista huolimatta. Suuressa taistelussa itse Isä Jumala on vanhurskautettava. Ne, jotka menevät nikolaitaanien kanssa, lyövät Isää Jumalaa kasvoihin ja puolustavat Bileamin oppia, joka sai Israelin lapset syntiin maailmallisuuden ja lihallisen kiusauksen kautta. Vanhurskaus ja kuuliaisuus rakkaudesta – kaikki kolme kuuluvat yhteen. Kaikella on järkeä vain, jos tunnistamme tämän. Ja varsinkin kun Isä Jumala käskyineen koskee tässä, Hän merkitsee yhdessä ainosyntyisen Poikansa kanssa vuoden, jolloin Hänen sanomansa hylättiin uudelleen: 1950.
Tämä viesti ei ole tervetullut, se ei lisää jäsenmäärää ja tuo siten pienet kymmenykset, ja se pelottaa paavin ja muut langenneet seurakunnat. Siksi se oli pakko hylätä yhä uudelleen ja uudelleen – tähän mennessä kahdesti!
Ne, jotka haluavat ladata tämän asiakirjan juuri nyt, napsauta TÄÄLTÄ. Vetoan myös jokaiseen rehelliseen ja uskolliseen adventisteihin, jotka puhuvat vierasta kieltä, jotta he käyttäisivät kykyjään Jumalan työssä kääntääkseen tämän asiakirjakokoelman äidinkielelleen ja levittääkseen sitä sähköpostitse. Koko Orion-tutkimuksen avulla voimme myös luoda niin monta sivustoa muilla kielillä kuin tarvitsemme. Se riippuu sinusta!
Lisää neuvoja… Uusi painos "1888 Re-Examined" julkaistiin 1980-luvulla, joka on mukavampi lukea, mutta sisältää melko perusteellisia muutoksia ja poistoja verrattuna alkuperäiseen versioon vuodelta 1950. Tätä painosta mainostetaan melkein kaikkialla, mutta alkuperäistä on erittäin, erittäin vaikea löytää. Yleiskonferenssin vuoden 1951 vastaus Wielandin ja Shortin vastalauseisiin ei myöskään sisälly siihen. Sain vaikutelman, että pastorit Wieland ja Short vetäytyivät myöhempinä vuosina, joten kirjoitin Robert Wielandille, joka on edelleen elossa ja jolla on jopa verkkosivusto, saadakseni lisätietoja häneltä. Hän ei kuitenkaan edes vastannut. Luulen, että jos jatkat lukemista, ymmärrät, mitä tapahtui Wielandin ja Shortin kanssa. Se on sama kuin Wagonerilla ja Jonesilla. He tekivät kompromisseja ja jättivät ensimmäisen rakkautensa, mutta kuten Ellen G. White selvästi totesi, tällä ei ole mitään vaikutusta alkuperäiseen sanomaan ja sen antamaan valoon. Meidän tulee tietysti lukea alkuperäinen valo, jonka Jumala on osoittanut vuoden 1950 valtaistuinlinjan kautta, eikä uusi väärennetty painos, jonka yleiskonferenssi on hyväksynyt ja jonka on laatinut eläkkeestään riippuvainen pastori.
Antaakseni sinulle käsityksen siitä, mikä sinua odottaa ja kuinka räjähtäviä Orionin valtaistuinlinjojen kautta löytämäni materiaalit ovat, julkaisen esipuheen "Varoitus ja sen vastaanotto", jonka on kirjoittanut vanhin Hudson, joka kokosi kaiken:
Varoitus ja sen vastaanotto
Esipuhe
Tämän asiakirjan kokoelma on laadittu erityisesti Pohjois-Tyynenmeren liiton seitsemännen päivän adventistikonferenssin toimeenpanevan komitean jäsenten tutkimista ja ohjaamista varten allekirjoittaneen tälle komitealle 3. helmikuuta 1959 jättämän esityksen mukaisesti.
Tämän kokoelman ei ole tarkoitus levittää laajasti kaikkien kirkkomme jäsenluokkien keskuudessa, mutta ei myöskään ole tarkoitus, että se rajoittuisi liiton toimikunnan jäseniin.
Esityksessämme pyydetään valiokuntaa asettamaan tässä asiakirjassa olevat asiakirjat Pohjois-Tyynenmeren liiton konferenssin jäsenten saataville ja tarjoamaan tämän asian avoimen, asianmukaisen, oikeudenmukaisen ja riittävän tarkastelun tällä alalla.
Tämä valiokunta ei tietenkään voi tehdä järkevää päätöstä ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin esityksen johdosta ennen kuin se on lukenut kyseiset asiakirjat. Näitä ei muuten ole helposti saatavilla, joten tämän kokoelman valmistelu. Tämän kokoelman valmistelu helpottaa myös valiokunnan suhtautumista esitykseenmme myönteisesti aineiston fyysisen saatavuuden osalta. Koska yleiskonferenssin virkailijat vastustavat sitä, että kirkko saisi tietoa asiasta, olisi hieman noloa julkaista tämä materiaali jossakin säännöllisistä kustantamoistamme. Mutta jo valmistettujen levyjen ja henkilökohtaisessa omistuksessamme ja käytössämme olevien painotilojen ansiosta olisi yksinkertaista toimittaa liiton komitealle riittävästi kappaleita kohtuulliseen hintaan, jotta tämä pyyntö voidaan täyttää.
Sikäli kuin ajan mittaan saattaa sattua, että tämä kirja joutuu joidenkin käsiin, jotka eivät ole perehtyneet asiaan liittyviin kiistaan liittyviin tosiasioihin, esitämme tässä komitealle jätetyn esityksen ja esitystä edeltävät huomautukset.
Kun teimme esityksen, olimme sitä mieltä, että siinä luetellut asiakirjat olivat kaikki, mitä tarvitaan kyseessä olevan aiheen tarkastelun kannalta. Kuitenkin esityksen jättämisen aikaan läsnä ollut yleiskonferenssin presidentti edusti komiteassa, että yleiskonferenssin kolmas raportti Wieland-Short-esityksistä ja Wielandin ja Shortin viimeinen sitoumuskirje, jonka päivämäärä on 21. tammikuuta 1959, muuttaisi huomattavasti aiemmin mainittuihin asiakirjoihin sisältyvää kuvaa. Siksi sisällytämme tähän yleiskonferenssin kolmannen raportin nimeltä Wieland- Short Manuscript Committee Report ja yllä mainitun kirjeen. Aiemmin komitealle esitelty 81-sivuinen alustava muistio sisältää muuta asiakirjamateriaalia Wieland-Shortin esityksistä, jotka kattavat käsikirjoitusta edeltäneen ajanjakson, 1888 Re-Examined.
ESITTELY UNIONIN VALIOKUNNALLE
Tämä vetoomuksen esittäjä saapui henkilökohtaisesti tälle valiokunnalle 3. helmikuuta 1959 ja teki seuraavat esitykset ja esitykset.
Esipuhe liikkeelle
Herra Presidentti: Tulee nyt tämä vetoomuksen esittäjä, AL Hudson, esiintyy henkilökohtaisesti ja esittää seuraavat väitteet ja esitykset.
Olen seitsemännen päivän adventistikirkon maallikkojäsen Bakerin, Oregonin osavaltion, jäsenenä. Synnyin sanomaan, kuten sanomme, tähän samaan seurakuntaruumiin ja olen palvellut sitä monissa eri tehtävissä lapsuudestani asti. Olen nyt ja olen ollut monta vuotta tämän kirkon ensimmäinen vanhin.
Kuten kaikki veljemme ehtoollisuudessamme, uskon Seitsemännen Päivän Adventistikirkkoyhdistyksen kaikissa sen eri liitännäisyhdistyksissä ja yhtiöissä olevan Ilmestyskirjan 14. luvun kolmen enkelin sanoman julistamisen laillinen ja yhtiöllinen väline.
Uskon, että erehtymättömät todisteet sekä maallisessa että uskonnollisessa maailmassa, mukaan lukien oma rakas kirkkomme, osoittavat epäilemättä uskomme profeetallisten periaatteiden pitäjille, että hyvä laiva Siion on lähellä satamaa. Purjehdimme nyt uskottomuuden ja materialismin riuttojen välillä Kodin näköpiirissä.
Jos haluamme täyttää Jumalan tarkoituksen olemassaolossamme, meidän on nyt noustava Harbour Pilotin kyytiin ja saatettava matka loppuun. Yli sata vuotta sitten kourallinen Jumalaa pelkääviä ja Kristusta rakastavia miehiä ja naisia liittyi yhteen pyhään toveruuteen perustaakseen sen, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi maailmassa seitsemännen päivän adventistikirkona. Nöyränä riippuvaisena Jumalasta heidän sisällään ja heidän kauttaan inhimillisesti mahdottomassa tehtävässä he täyttivät jumalallisen lentäjän rukouksen, että he kaikki olisivat yhtä; niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin olisivat yhtä meissä, että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Johannes 17:21
Vuosien kuluessa ja maapalloa ympäröivien jäsenten liittyessä tämä sydämen ja mielen ykseys on heikentynyt, kunnes vuonna 1952 vanhin RA Anderson, joka puhui raamattukonferenssissa Washington DC:ssä, ilmaisi julkisesti kirkkomme johtajien huolen pitää tällainen konferenssi, jottei kokous hajoaisi kielteisten ryhmittymien kanssa.
Nykyään riveissämme oleva ykseyden ja toveruuden side, joka perustuu ykseyteen saman Kristuksen ja Herran kanssa, on niin heikko, että kirkollinen auktoriteetti ja älyllinen ja hengellinen despotismi ovat suurelta osin syrjäyttäneet Hengen ykseyden rauhan siteessä.
Tänään käsiteltävänä oleva kysymys on uskonnonvapaus seitsemännen päivän adventtikirkon sisällä.
Vanhin HL Rudy, yleiskonferenssin varapresidentti, on tehnyt seuraavat asiaankuuluvat huomiot artikkelissaan The Gift of Freedom, joka esiteltiin pamflettimuodossa kirkon vanhimmille uskonnollisen vapauden päivänä, sapattina, 17. tammikuuta 1959:
”Kaikkien vapauksien joukossa, joita miehet vaalivat ja joita he ovat kamppailleet saavuttaakseen, on omantunnon vapaus. Tämä vapaus antaa ihmiselle arvokkuuden, kun hän on sen hallussa. Ilman sitä ihmiselämän laatu on poissa. Ihminen ei voi kieltäytyä vapaudesta itselleen, jos hän haluaa säilyttää oman arvonsa Jumalan kuvaksi luotuna. Hänellä ei myöskään ole oikeutta kieltää sitä muilta.
"Massapropagandan aiheuttamat psykologiset pakotteet ovat saaneet hänet lakkaamaan ajattelemasta itseään, lakkauttamasta luovaa ajattelua. Häntä ei ole koulutettu vapauteen.
"Vapaus on rakas vain niille, jotka eivät ole tyytyväisiä ajattelemaan niin kuin heille sanotaan. Liian monet ihmiset eivät ole tulleet tietoisiksi itsestään vapaina olentoina, jotka kantavat sisällään vapauden arvokkuutta ja aristokratiaa. Vapaa ihminen ei vain rakasta vapautta, vaan myös vahvistaa sitä muille.
”Totuus vaatii vapautta sekä sen paljastajalta että toisilta. Uskonnollinen suvaitsevaisuus hyväksyy sen tosiasian, että totuus on rajaton, ja se pystyy avaamaan mielelle rajattomia näkökulmia."
Suorassa ja selkeässä ristiriidassa näiden jalojen ja ylevien tunteiden kanssa juuri ilmaistut tosiasiat, jotka haluan esittää, osoittavat, että yleiskonferenssin virkailijat rikkovat uskonnonvapauden periaatteita ja turmelevat tämän varapresidentin esittämiä loistavia ehdotuksia.
Lyhyt ansioluettelo Wieland-Short Representaatiostas
Koska te, veljet, olette aiemmin saaneet kopiot kirjeistäni yleiskonferenssin virkailijoille 21. marraskuuta 1958 ja 9. tammikuuta 1959, ja koska olen pyytänyt teiltä lyhyen ajan, en toista pitkästi noissa kirjeissä olevia tosiseikkoja, vaan turvaudun vain lyhyeen esittelyyn ennen teitä.
Kesäkuussa (heinäkuussa) 1950 vanhin HJ Wieland ja vanhin DK Short esittivät kirjallisia esityksiä yleiskonferenssin virkailijoille San Franciscon yleiskonferenssin istunnon aikaan.
On Heinäkuu 11, 1950 , nämä veljet kirjoittivat osittain seuraavasti:
”Presidentin eilen illalla pitämä koskettava puhe, jossa meitä kehotettiin suojelemaan pyhimyksille kerran luovutettua uskoa ja puhumaan suoraan sen puolustamiseksi, on haaste. Tätä silmällä pitäen on välttämätöntä, että tiedämme tarkalleen, mitä tulee vartioida, sillä riveissämme vallitsee nykyään suuri hämmennys.
Tämä hämmennys oli ilmeinen "Kristuskeskeisessä" saarnaamisessa, jota meitä kehotettiin toistuvasti neljän viime päivän aikana palvelijayhdistyksen kokouksissa. Näiden kokousten piti luoda alusta mahtavalle herätykselle Jumalan kansan keskuudessa tässä yleiskonferenssin kokouksessa. Tämän "Kristuskeskeisen" saarnaamisen kannattajat odottavat tuovan suuren uskonpuhdistuksen seitsemännen päivän adventistityöntekijöiden keskuudessa ympäri maailmaa.
Kukaan ei hetkeäkään väheksyisi saarnaa tosi Kristuksesta kolmen enkelin sanoman keskipisteenä ja olemuksena. Tässä hämmennyksessä ei kuitenkaan ole havaittu, että suuri osa tästä niin kutsutusta "Kristuskeskeisestä" saarnasta on todellisuudessa vain antikristus keskitetty saarna. Se vaikuttaa olennaisesti tämän yleiskonferenssin istunnon tulokseen. Tällaisen lausunnon antaminen yleiskonferenssikomitealle kuulostaa fantastiselta. Mutta hätkähdyttävät asiat eivät ole odottamattomia seurakunnalle viimeisinä päivinä.
Yleiskonferenssin istunnon aikaan Wieland-Short -esitysten aihetta ei tarkasteltu virallisesti. Myöhemmin Washington DC:ssä nämä miehet esiintyivät komitean edessä, jolloin esiteltiin sekä kirjallista että suullista materiaalia.
Wielandia ja Shortia pyydettiin kirjoittamaan väitteensä tarkemmin, ja tuloksena oli käsikirjoitus "1888 Re-Examined". He palasivat lähetyskentälleen Afrikkaan ja puolustuskirjallisuuskomiteaa pyydettiin tekemään virallinen raportti Wielandin ja Shortin edustuksista.
Tässä raportissa, joka julkaistiin vuonna 1951, yleiskonferenssin virkailijat hylkäsivät Wielandin ja Shortin käsikirjoituksessaan esittämän analyysin vuoden 1888 Minneapolisin konferenssin jaksosta ja hylkäsivät myös näiden miesten väärät kristussyytökset leimaamalla ne panetteluksi adventistipalvelusta vastaan.
Tässä yleiskonferenssin raportissa upseerit määräsivät Wielandille ja Shortille hiljaisuuden aiheesta.
Washingtonin veljien suureksi harmiksi Wieland ja Short myivät kopiot käsikirjoituksesta joillekin heidän välittömille ystävilleen ennen kuin he lähtivät lähetyskentälleen ja ennen kuin komitea ehti antaa virallisen raporttinsa.
Kun virallinen päätös ilmoitettiin tekijöille, he noudattavat täysin ja luopuivat kaikesta kiihotuksesta. Kuitenkin muutamat olemassa olevat kopiot moninkertaistuivat seuraavien vuosien aikana useaan kertaan merkittävien, uskollisten seitsemännen päivän adventistien toimesta, toisinaan jopa paheksuvien ylläpitäjien nenän alla, ja asiakirjan viesti meni ympäri. Sen vastaanotto oli monipuolinen, mutta ainakin huomattava vähemmistö kirkossa on uskonut sen olevan totuuden sanoma, jonka Jumala on lähettänyt kriittisellä hetkellä .
Tästä asiakirjasta yleiskonferenssin sihteeri kirjoitti 16. tammikuuta 1959: "Monet kentällä ja toimielimissämme ovat pohtineet tätä asiaa ja meille on esitetty lukuisia mielipiteitä."
Hakijan suhde ongelmaan
Noin neljä vuotta sitten lehti tuli haltuuni ministeriystävältä. Siitä lähtien olen kiistänyt yleiskonferenssin virkailijoiden kanssa siitä, että heidän arvionsa Wielandin ja Shortin esityksistä on virheellinen ja ensimmäinen virallinen raportti täysin kestämätön.
Helmikuun 28. päivänä 1958 tein virallisen valituksen ja pyynnön yleiskonferenssin virkailijoille liittyen Barnhouse-Martinin jaksoon ja tuin valitusta lyhyellä katsauksella. Tässä tiivistelmässä viittasin Wieland-Shortin käsikirjoitukseen s. 30 seuraavasti:
”Tämä käsikirjoitus kirjoitettiin noin seitsemän vuotta sitten ja esiteltiin yleiskonferenssin virkailijoille. Käsikirjoitus, sitä edeltävät kirjeet ja niihin liittyvät henkilökohtaiset esitykset olivat liian suuri juoma yleiskonferenssin virkailijoiden nieltäväksi; vaikka tämä Jeesuksen Pietarille antama lausunto oli liian suuri hänelle nieltäväksi. Hän ei voinut kiistää Vapahtajan sanojen totuutta, mutta hän ei ymmärtänyt niitä, eikä siksi uskonut eikä hyötynyt niistä. Samalla tavalla yleiskonferenssin virkailijat eivät ole kyenneet kieltämään Wielandin ja Shortin omien näkemysten totuutta; he eivät ole pystyneet arvioimaan niitä oikein ja ovat siksi kieltäytyneet uskomasta niitä ja hyötyneet niistä."
Virkamiehet kieltäytyivät kuulemasta valituksen aihetta, mutta he kirjoittivat vastauksen valitukseen antamatta lainkaan mahdollisuutta puolustaa syytäni. Joillakin teistä on kopio tästä väitetystä vastauksesta tiettyihin kohtiin, jotka esiintyvät valitukseni tukevassa tiedotteessa.
Tämä väitetty vastaus oli kuitenkin vain puolet upseerien vastauksesta. Toisen puolen piti koostua Wieland-Shortin käsikirjoituksen toisesta tarkastelusta.
Syyskuussa 1958 tämä toinen raportti julkaistiin ja minulle lähetettiin kopio. Sen otsikko oli "Käsikirjoituksen lisäarviointi, 1888 uudelleentarkastettu".
Toinen raportti oli yhtä epätyydyttävä kuin ensimmäinen, ja siinä päädyttiin osittain samoihin päätelmiin kuin ensimmäisessä kertomuksessa ja muihin, vielä vähemmän kestäviin päätelmiin.
Virkamiehet kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin
Pyysin 21. marraskuuta 1958 yleiskonferenssin virkailijoilta virallista vastausta seuraavaan kolmiosaiseen kysymykseen:
"Onko yleiskonferenssin tarkoitus (a) tukahduttaa pitämällä sopimattomana, laittomana ja ei-toivottavana avoin keskustelu Wieland-Shortin käsikirjoituksesta ja sen sisällöstä maailmankentällä; (b) pakottaa vanhimmat Wieland ja Short luopumaan asemastaan tai vaikenemaan heistä kirkollisen auktoriteetin painosta, kun et ole kahdeksaan vuoteen pystynyt hyväksymään siinä mitään olennaista virhettä; (c) tietäen, että edellä "Arvioinnissa" viitattu lausunto on väärä, pakottaa veljet Wieland ja Short ottamaan avoimen kannan yleiskonferenssin virkamiehiä, heidän palkkaustoimistoaan vastaan, ja ilmaisemaan julkisesti todellisen kantansa?
Virkamiehet ovat kahdesti kieltäytyneet vastaamasta tähän kysymykseen, ja ainoa asiaankuuluva kommentti, jonka he ovat halunneet antaa, on tämä:
"Veljet katsovat, että nykyisessä tilanteessa heidän tulee käsitellä tätä asiaa veljien Wielandin ja Shortin kanssa."
Tämä on tietysti kohtelias ja diplomaattinen tapa sanoa meille alan maallikoille, että ei ole meidän asiamme, mitä Washingtonissa tapahtuu ja että totuuden ja erehdyksen päättävät miehet, joiden väitetään olevan päteviä tekemään tällaisia päätöksiä, ja että tästä lähtien meidän on hyväksyttävä heidän päätöksensä ilman kyseenalaistamista tai vastalauseita. Tätä asemaa me kentällä emme voi hyväksyä. Vanhin Rudyn sanoin: "Vapaus on rakas vain niille, jotka eivät ole tyytyväisiä ajattelemaan niin kuin heille sanotaan."
Johtajuus ei käytä imartelua eikä pakottamista
Vastauksena ehdotukseemme, jonka mukaan upseerit saattoivat käyttää Wielandia ja Shortia pakottamalla tai imartelemaan, he antoivat seuraavan merkittävän vastauksen:
”Jumalan asian johtaminen ei käytä imartelua eikä pakottamista työläisten kanssa tekemisissä. Tällainen asenne on täysin vieras käsityksemme johtajuuden vastuusta. Veljet Wieland ja Short ovat kokeneita työntekijöitä, ja he tekevät päätöksensä niin kuin heidän mielestään pitäisi. Ala, joka työllistää heidät saattavat haluta päästä yhteisymmärrykseen heidän kanssaan, mutta tämä ei liity millään tavalla "imarteluihin" tai "pakottamiseen".
En usko, että tämän unionin komitean jäsenet haluaisivat erityisiä kommentteja tähän lausuntoon konkreettisten havaintojen avulla, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mutta te kaikki tiedätte, että tällaisia todisteita voitaisiin esittää. Tässä unionissa on ainakin kolme konferenssia, joissa on yritetty tukahduttaa keskustelua käsiteltävään asiaan liittyvistä elintärkeistä totuuksista.
Nyt, tämän lyhyen ansioluettelon yhteenvedon perusteella, meillä on seuraava tilanne. Asetetut palvelijat, joilla on tunnustettu arvo ja nuhteettomuus, ovat vaatineet jäännöskirkkoa palvomaan huomattavassa määrin väärää Kristusta. Yleiskonferenssin virkailijat ovat päättäneet jättää huomiotta tämän väitteen ja häpäistä sen koko ajan sillä verukkeella, että he harkitsevat sitä naamioinnin pimeydessä, Washingtonissa järjestettävien yksityisten konferenssien ja komiteoiden kokousten salassa ja toimittavat tulokset meille maallikoille, jotka hyväksymme kyseenalaistamatta.
Tätä emme voi tehdä.
Liike
Vanhimpien Wielandin ja Shortin esitykset sisältyvät riittävästi kahteen asiakirjaan:
(1) Heidän käsikirjoituksensa "1888 Re-Examined" ja
(2) heidän vastauksensa yleiskonferenssin toiseen raporttiin heidän käsikirjoituksestaan.Yleiskonferenssin virallinen kanta sisältyy kahteen asiakirjaan:
(1) Ensimmäinen puolustuskirjallisuuden komitean vuonna 1951 antama raportti;
(2) Käsikirjoituksen lisäarviointi, "1888 Re-Examined", julkaistu syyskuussa 1958.JOTEN uskoa, että kielto keskustella ja tutkia tätä materiaalia, jonka huomattava vähemmistö uskoo olevan sanoma Jumalalta, on poikkeaminen uskonnonvapauden periaatteista jäännöskirkossa, SIIRTÄN tämän komitean annan edellä luetellut asiakirjat Pohjois-Tyynenmeren liiton konferenssin jäsenten saataville ja varmistan tämän asian avoimen, asianmukaisen, oikeudenmukaisen ja riittävän tarkastelun tällä alalla.
Kunnioittavasti,
AL Hudson, ensimmäinen vanhin Baker Seitsemännen päivän adventistikirkko Baker, Oregon
Kun aloitin työskentelyni valtaistuinlinjoja käsittelevän artikkelisarjan parissa, ajattelin, että olin melkein saavuttanut työni sinulle. Nyt näen, että Jumalalla on enemmän minua ja myös sinua varten, ja alistun hänen tahtoonsa mielelläni. Tämä Throne Line -sarjan viimeinen artikkeli julkaistaan viikkoa ennen yleiskonferenssin istuntoa Atlantassa. Tämä ei ole sattumaa, mutta se ei ole koskaan ollut suunnitelmani. Luulen, että se oli Jumalan suunnitelma.
Viiden vuoden opiskelun jälkeen Jumalan johdolla työskentelin puoli vuotta lähes yötä päivää tutkiakseni ja julkaistakseni kaikkea tätä tietoa verkkosivuilla, jotta saisitte tietää mitä Orion haluaa meille opettaa. Olet varmasti huomannut, että asenteeni ja ymmärrykseni Orionin sanomasta ja seurakunnista muuttui ajan myötä työskennellessään sen parissa. Kaikki kirkkomme ja "sivuhaararyhmämme" ovat vaikeuksissa, ei vain suuri kirkko. Meiltä kaikilta puuttuu veljellinen rakkaus, mutta myös ykseys erityisesti uskon pylväissämme.
Kuinka paljon opinkaan Orionin tutkimisen kautta – Jeesuksesta, Hänen luonteestaan ja pelastussuunnitelmasta! Näen kuitenkin, että kiinnostus Orionin sanomaa kohtaan on vähentynyt jyrkästi sen jälkeen, kun kävi selväksi, että se EI ole vain puhtaan ajan sanoma, vaan varoitusviesti seurakunnalle ja jokaiselle yksilölle valmistamaan hahmomme olemaan Kristuksen kaltaisia ja oppimaan elämään synnitöntä elämää. Mutta olen myös oppinut tuntemaan monia teistä siellä, jotka eivät enää kuulu nukkuvien neitsyiden joukkoon, koska huuto "sulhanen tulee” soi nyt toista ja viimeistä kertaa Orionilta. Jumalan ääni on puhunut monia, ja monet ovat ymmärtäneet sen ja muuttaneet elämänsä ja löytäneet ensimmäisen rakkautensa jälleen Jeesuksessa. Tässä vaiheessa kiitän teitä todistuksistanne ja siitä, että olet aina rohkaissut minua, kun olen sitä eniten tarvinnut!
Nyt en enää halua salata sitä tosiasiaa, että Atlantassa on adventisteja, jotka unelmoivat jokin aika sitten, että Atlanta tuhottaisiin pian. Eräs pariskunta jopa kuuli ”Jumalan äänen” rukouskokouksen aikana kotonaan. Heitä kaikkia pyydettiin myymään kotinsa ja lähtemään Atlantasta. Tämä viittaa siihen, että Atlantassa valitun yleiskonferenssin yli saattaa tulla tuho ja että se voisi johtaa kauan odotettuun kirkkomme puhdistukseen.
Uskon, että Orion-tutkimus on kolmas ja viimeinen kerta, kun neljäs enkeli lähetetään yleiskonferenssiin. Aloitin Orion-julistuksen tammikuussa 2010 ja olen näyttänyt vuoden 1950 valtaistuimen linjaa useilla foorumeilla ja sähköpostilistoilla huhtikuusta lähtien. Jokaisen johtajista olisi pitänyt jo kauan sitten tajuta, millaisen varoituksen Jumala täällä antaa, koska me "normaalit" jäsenet emme tiedä mitään salaisesta kirkkohistoriastamme. Johdon taholta ei kuitenkaan koskaan saatu myönteistä reaktiota – ei mistään järjestäytyneestä kirkosta eikä edes minkään sivuryhmistä.
Tällä kertaa varoitussanomaa eivät antaneet kaksi pastoria, kuten Wagoner ja Jones, eivätkä kaksi vanhinta, kuten Wieland ja Short, vaan Jumala itse, joka on asettanut taivaaseen muistomerkin, jota tähtitieteilijät jopa kutsuvat universumin kauneimmaksi paikaksi. Tämän viimeisen varoitussanoman välittämiseen Jumala käytti tällä kertaa surullista maanviljelijää Etelä-Amerikasta – sellaista, joka aina toivoi ja rukoili, että hänen kirkkonsa voisi parantua, jotta Jumalalle uskolliset voisivat tuntea olonsa kotoisaksi kirkon penkeissä. Olen vakuuttunut siitä, että jos yleiskonferenssi ja kirkon virkailijat hylkäävät valon jälleen, Jumala puhdistaa huoneensa ja muut johtavat Hänen taloaan viimeisinä päivinä. Ellen G. White sanoi:
Jokainen opin tuuli puhaltaa. Ne, jotka ovat osoittaneet ylivertaista kunnioitusta "valheellisesti niin kutsutulle tieteelle" [teologia, korkeammat kriitikot] eivät ole silloin johtajia. Ne, jotka ovat luottaneet älykkyyteen, nerouteen tai lahjakkuuteen, eivät sitten seiso rivien kärjessä. He eivät pysyneet valon tahdissa. Niitä, jotka ovat osoittautuneet uskottomiksi, ei silloin uskota laumaan. Viimeisessä juhlallisessa työssä muutama suuri mies osallistuu. He ovat omavaraisia, riippumattomia Jumalasta, eikä Hän voi käyttää niitä. Herralla on uskollisia palvelijoita, jotka vapisevana ja koettelevana aikana paljastetaan katseltavaksi. Nyt on piilossa kallisarvoisia ihmisiä, jotka eivät ole polveneet Baalille. Heillä ei ole ollut valoa, joka on loistanut keskittyneenä liekkeinä päällesi. But voi olla karkean ja kutsumattoman ulkopinnan alla, aidon kristillisen luonteen puhdas kirkkaus paljastuu. Päivällä katsomme kohti taivasta, mutta emme näe tähtiä. Ne ovat siellä kiinnitettyinä taivaanvahteeseen, mutta silmä ei voi erottaa niitä. Yöllä näemme niiden aitoa kiiltoa. {5T80.1}
Viimeinen seurakunta on Philadelphia, ja se koostuu niistä, jotka ovat aktiivisia eivätkä salli tämän viestin hylkäämistä uudelleen – sanoman, joka nyt tuo neljännen enkelin valon alas Orionista maan päälle kolmannen ja viimeisen kerran. Jos kuitenkin on, ja valitettavasti se näyttää siltä, niin Jumala puuttuu asiaan ja hiilet, jotka ovat Jumalan valtaistuimen pyörien alla, jotka ovat Orion-kello, suorittavat puhdistustyön Hänen seurakunnassaan:
Silloin minä näin, ja katso, taivaanvahvuus, joka oli kerubien päiden yläpuolella, ilmestyi heidän päälleen ikäänkuin safiirikivi, ikäänkuin valtaistuimen kaltainen. Ja hän puhui pellavavaatteisiin puettulle miehelle ja sanoi: Mene pyörien väliin, jopa kerubin alle, ja täytä kätesi kerubien välistä tulihiilellä, ja hajottaa ne ympäri kaupunkia. Ja hän meni minun silmieni eteen. (Hesekiel 10:1-2)
Tämä Orionin sanoman puhdistaminen, joka ei ole vähempää kuin vuosien 1888 ja 1950 sanoman jumalallinen vahvistus, tapahtuu pian, mutta ne, jotka johtavat Jumalan huonetta ja kieltäytyvät kaikista Hänen sanomistaan ja johtavat Hänen kansansa Bileamin ja nikolaitalaisten oppeihin ja kavaltavat meidät paavin ja sitä seuraavan auringonpalvonnan käsiin:
Ja hän vei minut HERRAN huoneen sisäpihaan, ja katso, Herran temppelin ovelle, eteishallin ja alttarin väliin, oli noin kaksikymmentä viisi miestä, selkä kohti Herran temppeliä ja kasvot itään päin; ja he kumarsivat aurinkoa itään päin. Sitten hän sanoi minulle: oletko sinä nähnyt tämän, oi ihmisen poika? Onko Juudan huoneelle kevyttä, että he tekevät niitä kauhistuksia, joita he tekevät täällä? sillä he ovat täyttäneet maan väkivallalla ja ovat palanneet vihoittaakseen minua, ja katso, he panivat oksan nenäänsä. Sentähden minäkin toimin vihassa: minun silmäni ei säästä, enkä minä sääli; ja vaikka he huutaisivat minun korviini suurella äänellä, en kuitenkaan kuule heitä. (Ezekiel 8: 16-18)
Luku "25" ei ole sattumaa, aivan kuten mikään ei ole pelkkää sattumaa Jumalan Sanassa. Se on tarkka lukumäärä yleiskonferenssin toimeenpanevan komitean keskeisistä päättäjistä viime vuosisadan alusta lähtien. Virallisesti johtokuntaan kuuluu vielä enemmän jäseniä, mutta lähes kaikki päätökset tekee itse asiassa tasan 25 miestä. Kirkkorakennelmamme ei ole, kuten Walter Veith äskettäin sanoi (jota kunnioitan aina kirkkaana tutkijana), alhaalta ylöspäin, vaan tiukasti "katolista", rakennettu ylhäältä alas, kuten opimme vanhimpien Hudsonin, Wielandin ja Shortin esityksistä. Alhaalta tulevilla äänillä ei ole painoa. Voit odottaa, mitä saatat lukea ja oppia erittäin räjähdysherkistä asiakirjoista, jotka (toivottavasti) ovat saatavilla täällä pian. Ne sisältävät uskomattomia viestejä ja sisältävät niin paljon valoa!
Sen tähden, rakkaat veljet ja sisaret, loistakoon valonne älkääkä laittako sitä vakan alle! Ota vastaan Profetian Hengen rohkaisevat sanat, joka jälleen kerran sanoo selvästi, että pelastuksemme on Jeesuksen käsissä, mutta meidän on osallistuttava aktiivisesti. Historia toistaa itseään, ja tällä kertaa taivas on varma. Meidän Jerikomme täytyy kaatua nytkin, jos haluamme vihdoin päästä kotiin...
Totuuden Valo
Siitä huolimatta Jumalan perustus on varma. Herra tuntee ne, jotka ovat Hänen. Pyhitetyllä pastorilla ei saa olla vilppiä suussaan. Hänen täytyy olla avoin kuin päivä, vapaa kaikista pahan tahroista. Pyhitetty palvelus ja lehdistö ovat voima, joka vilkuttaa totuuden valoa tälle vastenmieliselle sukupolvelle. Valoa, veljet, tarvitsemme lisää valoa. Puhaltakaa trumpettia Siionissa; soita hälytys pyhällä vuorella. Kokoa Herran joukko pyhitetyin sydämin kuulemaan, mitä Herra sanoo kansalleen; sillä Hän on lisännyt valoa kaikille, jotka kuulevat. Olkoot he aseistettuja ja varusteltuja ja nousevat taisteluun Herran avuksi väkeviä vastaan. Jumala itse tekee työtä Israelin hyväksi. Jokainen valehteleva kieli hiljennetään. Enkelien kädet kumoavat muodostuvat petolliset suunnitelmat. Saatanan laiturit eivät koskaan voita. Voitto liittyy kolmannen enkelin sanomaan. Kuten Herran sotajoukon päällikkö repi Jerikon muurit, niin Herran käskyjä pitävä kansa voittaa, ja kaikki vastustavat elementit kukistetaan. Älköön yksikään sielu valittako Jumalan palvelijoita, jotka ovat tulleet heidän luokseen taivaan lähettämän viestin kanssa. Älä enää poimi niistä puutteita sanomalla: "Ne ovat liian myönteisiä; he puhuvat liian voimakkaasti." He voivat puhua voimakkaasti; mutta eikö sitä tarvita? Jumala saa kuulijoiden korvat kihelmöimään, jos he eivät ota huomioon Hänen ääntään tai Hänen sanomaansa. Hän tuomitsee ne, jotka vastustavat Jumalan sanaa. {TM 410.1}
